Ruokajuttu

Paikalliset viettäävät Ramadania, eivät syö tai juo päivän mitaan. Pahan mielen ja kiusausten välttämiseksi myös maassa jäljellä olevia vääräuskoisia on kehoitettu vakavien rangaistusten ja jopa maasta karkoittamisen uhalla olemaan syömättä ja juomatta julkisilla paikoilla. Tai edes työpaikoillaan, jos jollain muslimilla on mahdollisuus tätä ruokailua todistaa. Siis vessaanko pitää mennä syömään, jos ei ole mahdollisuutta kotilounaisiin. Expatriootit kun joka tapauksessa tekeevät ihan normaalia työaikaa, ei puolipäivähommaa, kuten paastoajat.

Eihän tämä ole ensimmäinen erikoinen laki, ohje, määräys,varsinkaan tässä maassa. Mutta mitenkäs sitten Suomen elintarvikelainsäädäntö? Luin lehdestä, että Pirkanmaalainen kyläkauppa sulkee ovensa, kun kun kahvileipä pitäisi leipoa kaupan maitoon eikä siihen tunti sitten lypsettyyn tuoreeseen maitoon. Byrokraatti sanoi kyllä ihan oikein, että laki on laki ja sitä on noudatettava. Tästä olen samaa mieltä. Tulee kuitenkin väkisin mieleen, onko kaikki lait ihan tarpeellisia ja asianmukaisia, loppuun asti käytännöllisiä?

Kävimme Skotlannissa ja söimme kaikenmaailman paikallisjuttuja. En edes halua tietää, mitä moskaa esim haggis (lampaan vähäarvoisempia ruumiinosia) sisältää, tuskin kuitenkaan eviran sallimia juttuja. Ihan syötävää makkaraa. Kalat ja simpukat olivat tuoreita ja ilma kylmä, joten kylmäketju näiden kohdalla lienee ok. Katukyökin fish&chips oli myös ihan hyvä, myyjä vaan näytti nousseen jostain Harry Potterin luolasta. Eikä taudeista tietoakaan.

Viskipanimossa oli valokuvaus kielletty, koska salamavalo saatta aiheuttaa jonkun oikosulun ja räjäyttää pannut taivaan tuuliin..... uskokoon ken tahtoo:) Viski oli vanhaa, parasta ennen päivää ei ollut näkyvillä, mutta ainakin vielä oikein hyvää

Sveitsissä ei kukaan alkuperäisasukas suostu ostamaan teollisesti valmistettua juustoa tai makkaraa. Eihän niissä ole mitää makua. Siksipä esim. Neuchatel (33 000 asukasta) on täynnä liha- ja juustokauppoja, leipomoita ja toki myös viinmyymälöitä. Supermarketista ostetaan pyykipulverit ja vessapaperit, mahdolliseti maitoa ja jauhoja. Suklaat ostetaan suklaakaupasta ja vihannekset ja hedelmät torilta. Jos maito pitää pastöroida ennen juuston valmistusta ja elukka viedä ties minne ennen makkaraksi valmistusta, ovat kaikki nämä pienyrittäjät todennäköisesti laittomilla teillä. Vaan Sveitsipä ei kuulu EU:hun ja soveltelee ihan omia juttujaan. Ranska ymmärtääkseni kuuluu Suomen kanssa samaan klubiin, mutta laintulkinnat ainakin elintarvikkeiden osalta ovat liberaaleja.... laatu ennen lakia. Ja ainakin Neuchatelin ruokatorille ovat myös koirat tervetulleita.

Kumma kyllä selvisin Sveitssäkin viime viikon ilman tauteja, ei tunnu listerialta tai salmonellalta. Ja kaikenmaailman juttuja söin, oikeestaan ihan liikaa...... Katukahviloitakin on vaikka mihin lähtöön, ja kaikki yksilöllisiä oman tiensä kulkijoita. En muista nähneeni kaupungissa mäkkäreitä tai starbuckkeja, ne todennäköisesti eivät menestyisi.

Muovit ja leimat puuttuu:))))

Ei loma pelkkää syömistä ollut. Skotlannissa kiipeilimme ja loikimme jokikanjonissa. Huissin hauskaa, vielä kun vesi olis ollut yli 10-asteista. Tuloksena kokemuksen lisäksi pari mustelmaa. Sveitsissä kävimme alpeilla riippuliitämässä, semmosta tandemhommaa toistaiseksi. Hieno fiilis liitää ihan kuin haukka ja katsella alhalla olevia juttuja. Hyvällä kelillä ilmassa voi kuulema roikkua jopa tunnin verran.

Oltiin samassa paikassa kuin talvella hiihtämässä ja nyt rinteet näytti ihan kamalan jyrkiltä. Miks ne näyttää valkosena kesymmiltä kun vihreinä?

Nyt olemma hyvällä mielellä, että norjalainen raiskauksen uhri pääsi vapaaksi, luulis kiertävän lähi-idän tämän jälkeen kaukaa. Lakihan sanoo näillä nurkilla, että avioliiton ulkopuolinen seksi on kiellettyä... naisilta. Ja lisäksi ulkomaalainen on aina väärässä, oli syypää tai ei.

Tuosta Englannin synnytyksestä en jaksa innostua mutta Suville ja Jonille sylin täydeltä onnea ja menestystä. Naimisiin meno on iloinen asia.

Ensi viikolla lomailen jo Hinkassa, pitäneekö ottaa märkäpuku mukaan?

Ramadan Kareem

Pyhä paastokuukausi Ramadan on taas alullaan. Korkeat uskonoppineet ja muut taivaanrannan tuijottajat eivät vielä eilen illalla nähneet uuden kuun sirppiä, joten vielä tänään saa syödä. Alkuperäissuunnitelman mukaan Ramadanin piti alkaa jo tänään.
Ramadanin aikaan muslimit eivät syö tai juo auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Kaikki tiedämme, että nestehukka on vaarallinen tila varsinkin vanhemmille ja sairaaloisille ihmisille, joten paastoajia on kehoitettu pysymään sisätiloissa ja välttämään ylimääräisiä ponnisteluja. Päivälämpötilat keikkuu 45-50 asteen tietämissä.Toki kuukausi on tarkoitettu hengellisten asioiden pohtimiseen, Koraani pitäisi lukea ainakin kertaalleen ja rukoukset on tehtävä ajallaan. Hyväntekeväisyys myös kuuluu kuukauden aktiviteetteihin, anna ruokaa ja muuta apua kerjäläisille ja vähäosaisille. Erityisesti kielletään riitely, valehtelu ja kaikenmoinen paskan puhuminen: eikös nämä ole kiellettyjä vuoden ympäri?
No yhtä kaikki, muslimien työtunnit on vähennetty 6 tuntiin, joten aikaa kärsivällisyyden kasvattamiseen ja sielun puhdistamiseen on runsaasti. Byrokratia on periaatteessa auki, mutta toimii varsin vajaalla teholla. Kaikki aktiviteetit, kuten shoppailu, siiretään yöaikaan.
Keväällä tällä aloitettiin kampanja laittomien siirtolaisten ja työläisten karkoittamiseksi. Armon aikaa hoitaa asiat kuntoon paperittomille henkilöille ja vieraalle sponsorille työskenteville annettiin kolme kuukautta. Urakka oli luultua suurempi, eikä mitkään virastot nielleet tarvittavaa määrää paperitöitä, ja valtavat aasialaisjonot vain kasvoivat virastojen ja konsulaattien edustalla. Kuningas myönsi 4 kuukautta lisäaikaa dokumenttien hoitamiseen; hyvin viisas päätös. Jo nyt runsaasti pienyrityksiä on suljettu, koska työläiset eivät saaneet viisumeitaan asianmukaiseen kuntoon ajoissa, vaan poistuivat maasta tavalla tai toisella. Viisumeihin vaaditaan myös sormenjäljet, ja sormenjälkitoimisto on auki nyt Ramadanin aikaan iltarukouksen jälkeen, about kl 2100 alkaen... aina aamiaseen eli about 0400 asti. Hyvä tämäkin, suma ei seiso totaalisesti.
Tämä ulkomaalaisten karkoittaminen liittyy saudien työttömyysongelmaan, väestästä about 10% on ilman duunia. No tottahan se on, ettei paikalliset työttömät täytä kaikkia ulkomaalaisten työpaikkoja edes määrällisesti, laadusta puhumattakaan. Monet duunit kun on sopimattomia saudeille.
Naisia yritetään kovasti työllistää ja nyt on naisten vaatteita myyvien kauppojen armonaika loppu. Enää miehet eivät saa myydä rintaliivejä tai morsiuspukuja, se on saudinaisten hommaa. Tämän päivän lehdessä vaatekauppayrittäjä sanoi, että ainut etu naisten palkkaamisessa miehiin verrattuna on naisten loistava maku esim leningin valinnassa. "Kyllä nainen tietää, mitä toinen nainen haluaa." Totta varmasti tämäkin. Mutta kun ne naiset kuulema ei haluu tehdä työtä, lähtee kotiin kun huvittaa ja vaativat korkeeta, jopa sar 5000 (1000 e) palkkaa. Eikä asiakkaiden kohtaaminenkaan ole kuulema ihan hanskassa. Turha syytellä pelkästään paikallisia naisia, on niitä tympeitä kaupan kassoja ympäri maailman.
Ramadan kestää kuukauden ja sen jälkeen on viikon juhlakausi, Eid Al-Fitr. Vähän niin kuin joulu meillä päin. Tämä viikko on yleinen lomaviikko kaikille, niin kuin itsenäisyyspäivä on vapaapäivä Suomessa. Koska täällä eletään kuukalenterin mukaan, on päivät aina vähän epävarmoja, kuten tämä paaston alku nyt. Lomaviikko kuitenkin on päätety hyvissä ajoin, tai niin ainakin luultiin. Nyt joku neuvosto päätti siirtää juhlat viikkoa aiemmaksi, siis vapaa alkaa 04.08 aiemmin sommitellun 11.08 sijasta. Pikku juttu, ihan kuin Niinistö kertois itsenäisyyspäivän juhlissa, et joulu on muuten sitten tänä vuonna 18.12. Ulkomaalaiset tietenkin ovat sommitelleet lomailevansa ulkomailla ko ajankohtana, viikkohan on sopivasti kesäloman jatke. Myös paikalliset ovat varanneet runsaasti ulkomaan matkoja.... mitenkäs sairaaloiden sulkuviikot, yms. Ja tämä muutoshan koskee tässä maassa vain noin 30 miljoonaa, ja muissa islamistivaltioissa noin...... miljoonaa. Saattaapi olla, että viikko Eidin jälkeen on monilla työpaikolla tavanomaista hiljaisempi. Free-lancerin hommiin tämä ei vaikuta, lomailen entisen suunnitelman mukaan.
Egyptissä mellakoidaan kovasti demokratian ja varsinkin uskonnon nimissä. Mitenkähän nämä veljet siellä nyt toteuttaavat näitä Ramadanin käyttäytymissääntöjä, ei riitelyä yms. Ja kuinka on fyysinen turnauskestävyys ilman ravintoa.... vai antaako tämä pyhä kuukausi lisää voimaa. Ikävä tilanne i alla fall.
Loppuviikosta olevan merkkipäivän johdosta meidät on kutsuttu Skotlantiin. Maistelemaan paikallisten panimoiden tuotteita:))
Jokos mustikkametsään pääsee saalistamaan:))

Kuninkaalla on valtaa

Home, sweet home. Kotiin oli kiva tulle.
Reilu viikko Suomessa sujui varsin rivakasti, kaikenlaista puuhaa oli paljon. Vaikka kuolema tapahtuisi kuinka "matalalla profiililla", pitää järjestellä paljon kaikenmaailman juttuja. Mielestäni onnistuimme mainiosti hoitamaan tärkeät jutut siunauksesta ja muistotilaisuudesta aina paperitöiden aloittamiseen asti viikon kuluessa. Nyt saa byrokratian rattaat pyöriä heinäkuun ajan, asioiden hoito jatkuu elokuussa.
Pikkujuttuja menivät muuttamaan poissaollessani: Viikonloppu on ollut täällä aina torstai ja perjantai, muualla lähi-idässä on ollut käytössä perjantai-lauantai malli. Tottahan tälläinen vapaapäivien sijoittelu on tehnyt hallaa varsinkin länsimaihin suuntautuvalle liiketoiminalle, tehollisia toimintapäiviä on ollut käytännössä vain 3. Viikonlopun siirtämisestä on puhuttu kautta maailman sivu, samaan tyyliin kuin Suomessa pohditaan, pitäisikö parveketupakointi kieltää. Juttu oli taas esillä soura-neuvostossa. Se on asiantuntijaelin, viisaita ihmisiä antamaan kuninkaalle neuvoja tärkeissä päätöksissä. Eivät taas päässeet puheita pitemmälle joten kuningas päätti: viikonloppu siirtyy perjantaiksi ja lauantaiksi nyt. Aikaa totutella ajatukseen tai järjestellä muita käytännön juttuja oli pari päivää.
Kuninkaan sana on laki, eikä täällä ole ammattiliittoja sun muita instansseja laittamassa kapuloita rattaisiin. Sanomalehdessä ilmoitettiin, että henkilöt, joilla on esim lääkärin aika lauantaiksi, tulkoot vastaanotolle seuraavana torstaina. Julkista liikennettä ei ole, joten aikatauluja ei tarvitse muuttaa. Eikä lottoarvontaakaan tarvitse pohtia. Jos nyt sattu olemaan vaikka häät sovittu torstaille, joka nyt onkin työpäivä, voivat ainakin paikalliset aina pitää pienen ylimääräisen vapaapäivän.
Putkinäköisenä yksinappisena joustamattomana persoonana kuvittelin tietenkin, että viikonloppu siirtyy "blokkina", perjantai on lauantai ja lauantai on sunnuntai. Eihän se niin ole, perjantai pysyy kirkkopäivänä ja lauantai ei enää ole "aatto"vaan toipumispäivä. Luulen vaan, että Euroopassa kaikenmaailman almanakkaneuvostoilla ja suomessa ainakin sak:lla olisi paljon sanotavaa ko järjestelyyn. Täällä yksityiset alat puurtaavat kuitenkin 6-päivästä työviikkoa, joten tuskin tämä muutos heidän elämäänsä kummemmin vaikuttaa. Eikä muuten muuta sukelluskoulutusaikataulujakaan, free-lancer puuhaa silloin kun on asiakkaita, ei viikonpäivien mukaan.
Ens viikolla alkaa pyhä Ramadan kuukausi, eli paastoavat auringonnousun ja laskun välisen ajan. Heinäkuussa on aika lämmin, päivälämpötilat ad 50 eikä vettäkään ole lupa juoda.... eli päivisin ei tapahdu enää yhtään mitään. Paikalliset nukkuu ilmastointilaitteidensa katveessa ja melastaavat ja mässäävät sitten kaiken yötä. Mielestäni tuo vedenjuonnin kieltäminen on vähän arveluttavaa terveyden kannalta, mutta laki on laki. Toki vääräuskoiset saavat tehdä edelleen mitä tykkäävät, kunhan kaikki tapahtu piilossa.
Suomalainen superruoka eli ruisleipä todisti viikonvaihteensa loistavan jokapaikan toimijan -maineensa. Olimme sukeltamassa avomerellä aika keikkuvassa kelissä, vene ei ollut merikelpoisin näkemäni ja miehistökin vähän niin ja näin. Kylmälaukkumme keikahti mereen aallokossa ja tietty tyhjeni.... painavat jutut kuten tonnikala ja juusto hävisivät sen siliän tien. Jälkiuuniruisleipä sen sijaan kellui hyvin, pikkusen oli suolavettä pussissa. Ei hätää, ripustin reikäleivän narulle kuivumaan. Lounasaikaan mennessä leipä oli ihan kuin just kaupasta ostettu.... mites olis käyny ranskanleivälle tai jollekkin viipaloidulle pullalle moisessa suolavesikylvyssä? Ikivanha, mutta edelleen erinomainen tuote.

Guttaperkkapirtti avomerellä, leipä kuivui tuulessa hyvin

Tulevan jenkkien kansallispäivän vietän merijalkaväen miesten kanssa merellä, todennäköisesti ilman ilman skumppaa ja kansallislaulua. Sukellusta senkin edestä :))
Eurooppalaisittain loistavan sukellusmatkakohteen Sharm el Sheikh`in kohtalo näyttää taas olevan vaakalaudalla: turismi kuolee ja valtiontalous romahtaa levottomuuksien ja vallankaappausten takia Egyptissä. Toisaalta, riutoilla on mahdollisuus levätä ja parantua....
Rauhallista lomakuukautta, uimavedet ovat näköjään ennätyslämpimiä.... jopa 24 astetta:))

Kauas on pitkä matka.... osa 3

Singapore Sling ja sauna....
Ohessa hajanaisia ajatuksia matkan varrelta.
Singapore on pinta-alataan pieni diktatuurisaari, joka kasvaa tilanpuutteen takia ylöspäin. Saarella on jo reilu 5 miljoonaa asukasta, tavoite on kuulema melkein 7 miljoonaa. Ahdasta on jo nyt. Matkalla lentokentältä hotelliin katseltiin loputtomia julman korkeita kerrostalorivejä, miten tuommosessa viidakossa edes löytää kotiin? Kaupunki on yltiösiisti ja vihreä, varsinkin tämän kotoisan vaalean ruskean hiekka-muovipussiympäristön jälkeen varsin piristävä näky.
Lentokentällä hämmästytti matkatavarahihnan vieressä seisonut shortseihin ja toppiin pukeutunut nainen... ai niin, täällä ei käytetä abayaa:) Pitkän lennon jälkeen iltakävelyllä kanavan rannalla piti oikein oivaltaa, että kyllä; voimme pysähtyä tämän kioskin terassille ja tyttö tarjoilee meille viinilasilliset. Niin sitä mökkiytyy tähän suljettuun vähän palveluja tarjoavaan yhteisöön.
Edellisestä oikeasta visiitistä kaupunkiin on jo 25 vuotta ja muutoksia on selvästi tapahtunut muussakin kuin rakennuskannan kasvamisessa. Muistan loputtomat feikkien Lacoste t-paitojen ja merkkikellojen kauppiaat. Lisäksi kamerat yms optiset vehkeet olivat huomattavasti edullisempia kuin Euroopassa. Nyt on ostoskadut täynnä autenttista luksustavaraa myyviä toinen toistaan arvokkaampia ostareita. Hinnat on pilvissä, ihan tavallisten tavaroidenkin hinnat. Taksikuski valitti, että asuminen Singaporessa on liian kallista useimmille tavallisille työntekijöille. Vain johtotehtävissä olevat pärjäävät....
Ajattelimme ostaa GoPro videokameraan punaisen suodattimen vedenalaiskuvauksen värien parantamiseksi. Ei löytynyt moista muovia kameroita myyvästtä ostarista. Sen sijaan Nikon laajakulma olisi maksanut melkein tuplasti sen, minkä se maksaa Amerikasta tilattuna. Hämmästyttävää oli myös käytettyjen kameroiden kauppa, liikeet oli pullollaan perinteisä järjestelmäkameroita. Laadukkaita ammattitason kameroita, mutta filmivehkeitä. Näyttivät kyllä myyvän filmiäkin ihan niin kuin Helios aikanaan, semmosesta kärjellään seisovasta neliöstä. Mutta missäs niitä kuvia sitten kehitetään... tuntuu, että vähän olivat ajastaan jäljessä.
Suoritimme myös pakollisen turistinumeron eli joimme Singapore Slingit kuuluisassa Raffles hotellissa.  Long bar ei ole kauhean pitkä,  mutta asiakkaat on edelleen ulkomaalaisia, kuten siirtomaavallan aikaan sata vuotta sitten. Joka pöydällä kamera, ja lähes kaikilla sama punertava drinkki edessä. Tarinan mukaan saaren viimeinen tiikeri ammuttiin ko hotellissa; hyvin tapettu, ei näkynyt tiikereitä. Been there, seen that;) Hämmästyttävää oli ruokaravintoloiden tapa sulkeutua jo iltakymmenen kieppeissä, pitää mennä syömään ajoissa;)

Odotetaanko vadenpaisumusta vai tsunamia

Singaporen jälkeen lenneltiin Indonesialaisilla kotimaan lennoilla sinne sun tänne. Palvelu oli kuin Aeroflotilla konsanaan ja kaikki puheet vain paikallisella murteella. Tarjoilu joka lennolla oli sama, muki vettä ja kelmuun pakattu sienimäinen vehnäpulla. Jo koneet on ajassaan ja oikein, ei tuo englannittomuus kauhiasti haittaa, mutta kun paluumatkalla mikään lento ei ollut kohdillaan.Kun eka lento myöhästyy ties minkä kiitoratamellakan takia, kaatuu koko järjestelmä. Olo oli kuin Amazin Racessa, ryntäilyä tiskiltä toiselle jatkolentojen toivossa. Oli myös hetki, kun meillä oli liput ties minne, kun ei tuo lentoyhtiön verkkokartta ollut ihan päässä. Yhtä kaikki, päästiin Jakartaan vain 8 tuntia myöhässä... kaatosateeseen ja kauhian nälkäisinä.
Jakarta on myös varsin vihreä ja kauhian laaja kaupunki. Oikeestaan se näyttää asuntoalueelta, pilvenpiirtäjiä ja slummia sulassa sovussa. Vaikka muslimivaltiosta on kyse, ollaan siellä hyvin suvaitsevaisia; moskeija ja kirkko nököttivät vieretysten. Lehdestä luin, että moskeijan rukouskutsut eivät saa kestää paria minuuttia pitempään, loput puheet on pidettävä vain ja ainoastaan seinien sisällä. Koska ympäristössä saattaa olla joku, joka tarvitsee lepoa ja rauhaa joko työn tai sairauden takia. Tai ei vaan muuten kiinnosta imaamin jutut. Suvaitsevuutta on myös se, että alkoholia tarjoillaan hotelleissa ja ravintoloissa sitä toivoville.
Turistikeikan teimme toiseen paikallisista museoista, merenkulkua ja kauppaa yms. Vanhoissa kauppamakasiineissa oli isot tilat mutta varsin vähän nähtävää. Suurin osa esineistä kun on varastettu, ja myyty edelleen. Isoimmat veneet oli paikallaan, lienee hankala kuljettaa pois. Eikä edesmenneiden kenraalien /diktaattorien/ korruptiokunkkujen kuvat kiinosta ketään; ne olivat jäljellä.
Museon ympärillä oli paikallisten slummialue, emme pysähtyneet ruokailemaan. Hajukin oli aika tömäkkä, Jakartassa ei ole viemäriverkkoa vaan kaikki paska työnnetään talosta ulos ja jokeen tms kanavaan. No eihän ihmisillä ole vesijohtoakaan noissa slummeissa..

Jakartan lähiö

Singaporen taksikuskit tekeevät turistioppaan hommaa kaiken aikaa ajaessaan, selittäävät ohikulkevia maisemia. Jakartassa ovat varsin vähäpuheisia, osittain varmasti kielitaidottomuuden takia. Mutta pitäshän kuskin sentään löytää määränpäähän... ihan tarpeetonta päämäärätöntä seikkailua ja hotellin etsintään. Asuimme sentään varsin isossa ja tunnetussa hotellissa, ei missään syrjäseudun bed and breakfast paikassa.
Illalla käytiin hotellin kylpyosastolla rentoutumassa ennen ruokailua. Siellä oli myös sauna, mielipiteeni mukaan ihan oikea sauna. Ei mikään semmonen siirreltävä kaappijuttu vaan paikalle rakennettu siististi varmasti ainakin 10 vuotta sitten paneloitu melkein 10 neliön sauna. Lisäksi puukiulu ja kauha löylynheittoa varten. Lämmintä ainakin 90. Hämmästyytävä kokemus:))
Tämä Aasian loma oli etukäteen suunniteltu suunniteltu. Tänään lennän Helsinkiin äkkilähtöperiaatteella, muutan päivän varotusajalla. Kuolema on on aina ikävä asia, mutta kun vanha, ei ihan priimakuntoinen ja yksinäinen ihminen kuolee aamukahvin keittoon, pidän asiaa enemmänkin onnellisena loppuna. Sanomalehtikin oli jo pöydällä avonaisena kahvikupin vieressä, ei sujuneet viimeiset vuodet sairaalan vuoteessa vaipoissa ja syötettynä.  Hyvä näin, Mirjam-kummilla on hyvä elämä ja vaivaton lähtö.
Pitääkö juhannukseen varustautua jotenkin erikoisesti?? Onko Saimaan vesi kylmää?

Kauas on pitkä matka... osa 2

Urheilusukellus on hauska harrastus, opetti kouluttaja Bengt Jansson Tukholmassa 70-luvun lopulla. Pitää vieläkin ehdottomasti paikkansa! Tämä mielipiteeni tuskin on enää uutinen:))
Papuan luoteiskulma sukelluskohteena on erinomaisen ja loistavan välimaastosta. Nyt voin varauksetta sanoa, että paras paikka, jossa olen sukeltanut, on Raja Ampat. Paljon on muitakin hienoja paikkoja, mutta kokonaistaloudellisesti tämä on paras valinta.
Sukelsimme päivittäin 3-4 kertaa, kohteista riippuen. Lähikohteisiin ajoimme veneellä laiturista 10-20 minuttia, ja sitten sukelluksen jälkeen takaisin kotiin. Kauempana oleviin paikkoihin varustauduttiin koko päiväksi, lounas nautittiin jonkun saaren autiolla hiekkarannalla. Palveluun kuului paikallinen sukellusopas, ja koska olimme ainoat asiakkaat, ei kohteiden valinnassa tarvinut tehdä selviytymiskohtaisia kompromissejä.
Sorido Bayn kotiriutta on rankattu lajirikkaimmaksi maailmassa, 374 lajia yhdellä sukelluksella. Tuskin näimme noin montaa laatua yhdellä keikalla, vaan en kyllä osaa noin pitkälle kaloja edes laskea. Mutta paaaallljoooon oli kaloja, iso ja pieniä, kaiken värisiä ja kokoisia. Välillä oli olo kuin ylikuormitetussa akvaariossa, piti huitoa sinttejä edestä pois, että pääsi etenemään.

Isompi kuin sukeltaaj, hieno elukka

Tämä on parin sentin mittainen etana

Laumasieluja parhaasta päästä:)

Vuorovesivirrat olivat ajoittain varsin rivakoita, roikuttiin kivissä koukun varassa ja katseltiin ohi kulkevaa Cousteaun filmiä. Virroissa viihtyviä haita ja barrakudia  oli aika paljon ja varsin isojakin yksilöitä. Juu, kaikki raajat on edelleen tallella, hait pelkää ihmisiä enemmän kun ihmiset pelkää haita, ei ne kimppuun käy. Viran mukana sukeltaminen on muutenkin varsin hauskaa, ihan kuin lentäisi. Kotiriutan sukellusten päätteeksi usein "lensimme" kotiin, rivakkaa kyytiä 5 metrin syvyisen riutan yli, kilometrin verran... ;)
Vuorovesi aiheuttaa myös sotkua veteen, laskuveden aikaan näkyvyys saatta laskea itämeren tasolle. Näillä sukelluksia pitää keskittyä pienten juttujen ihmettelyyn, mikäli virta  sallii pysähdykset. Kuvailin pieniä "nudibranch`eja", semmosia merietanoita. Pienimmät on sentin mittaisia. Tämmönen makrokuvaus on kivaa, koska kun kuvia katselee isolta ruudulta, näkee hämmästyttäviä asioita, kaikenmaailman näppyjä ja verkkoja sun muita ötököitten struktuureita. Toki ikänäköisenä kuvasin muutaman mukamas elävän jutun, vaan lähempi tarkastelu jälkeenpäin osoitti kohteet roskiksi, korallin muruiksi yms ei-tavoitteen mukaisiksi kohteiksi. Digikuvaus on sikäli mukavaa, että tulokset näkee saman tien, tai ainakin illalla tietokoneelta. Filmikameroiden aikakaudella piti tuloksia odotella pitkään, ja mahdollisten virheiden nopea korjaaminen oli mahdotonta.
Indonesiassa asuu myös muutama kotopaikkainen kalaerikoisuus. Mandarini kala on sini-puna-vihreä pieni kirjava veikko, kovin kaunis ja vikkelä. Auringonlaskun aikaan niitä saattaa nähdä ja hyvällä tuurilla ne jopa "tanssivat" sukeltajille. Toinen hauska olio on wobbegong, partahai. Nämä armeijakuosiseen ruskeaan verhotut hait nukkuuvat korallien alla, alaleuassa kasvaa kuin sammalta tai jotain risuja. Pintastruktuuri on erittäin tyylikäs, olis Marimekon suunnittelijoille haastetta.
Kävimme myös kahden saaren välissä olevassa kanavassa sukeltamassa. Samanlaisia isoja kiviä ja tunneleita niiden välissä muitan olevan Ruotsin länsirannikolla. Paljon kaunista pehmeää korallia ja erilaisia kaloja, aurinko siivilöityi mukavasti rannoilla olevan mangrovemetsikön läpi. Täälläkin pyyhällettiin loppumatka virran viemänä, melkein lounaspaikan terassille asti. Pick-nick lounas nautittiin ns "home stay" paikassa. Kyseessä on palmuista yms kepeästä materiaalista rakennettu hönni, jossa tila tai pari yöpymistä varten, tärkein ja oikeastaan ainoa palvelu on sateenpitävä katto. Verrattavissa vanhojen Suomi-filmien heinälatoyöpymiseen, paitsi että tietenkään ei ole heiniä. Ekologista, ja lähellä luontoa.
Matkan päätavoitteet eli hienot sukellukset täytyivät loistavasti, en voi moittia edes vettä kylmäksi. 30-asteisessa vedessä pärjään minäkin 3 mm märkäpuvulla. Olo oli muutenkin mukavaa, melkein kuin olis ollut kotona... paitsi että ruoka oli paikallista. Mutta oikein hyvää!
Tulikos jollekkin nyt oikeesti yllätyksenä, että isoveli valvoo kaikenaikaa kaikkea tekemistämme, posteja ja gooleja sun muuta. Tiedän ihan varmasti, että paikallinen taho lukee kaiken kirjoittamani...
antaa oikain lukea, ties vaikka oppisivat jotain:) Tämä on sitä läpinäkyvyyttä.
Jokos ne helteet hellitti, että voi palata siihen normiin," voi voi, kun aina sataa...." -juttuun.

Häät

Ruotsissa näytetään taas viettettävän prinsessahäitä. Ketä on kutsuttu ja millainen on hääpuku, varmasti tärkeää tietoa keskivertokansalaiselle.... ja kuka maksaa kalliit viulut?
Euroopassa naimisiinmeno ei ole enää elämän ykköstavoite, paitsi ehkä homoille maissa, joissa mellakoidaan gayliittojen vastaisesti. Voihan sitä muutenkin olla yhdessä länsimaisessa kulttuurissa.
Saudeissa kaikki on tietty toisin. Jeddassa julkaistaa pientä englanninkielistä ilmaisjakelulehteä kuukausittain, Destination Jeddah. www.destinationjeddah.com On siinä ihan asiallistakin tietoa expatrioteille, mutta välillä sisältö hämmästyttää ihan oikeasti. Huhtikuun teemanumero käsitteli häitä, koska nyt on hääkausi aluillaan.
Päätoimittaja esitteli numeroaan mm. seuraavasti: "Avioliitto on kahden sielun liitto, kahden ystävystyvän perheen (!) yhdistyminen. Avioliitto on kaikkien haaveiden ja intohimojen täyttymys.... tämän häänumeron valmistelu on ollut jo avioliiton ihanuudesta nauttivalle henkilökunnalle matka muistoihin , kun taas sinkut jatkuvasti jatkavat päiväunelmointiaan tästä erityisestä hetkestä, kun kaksi sielua sulauttaa elonsa yhdeksi rikkomattomaksi rakkausliitoksi"
Muistattehan, että avioliitot on järjestettyjä, eikä esiaviollista seurustelua ole. Onhan tuossa tavoitetta.
Avioliitto solmitaan virallisesti sopimuspaperit allekirjoittamalla, tässä yritetään taata varsinkin morsiamelle asiallinen tulevaisuus. Yhteen ei kuitenkaan muuteta, ennen kuin varsinainen party on pidetty, eli siis se näkyvä osuus häistä. Pippalot alkavat puoliltä öin, miehet ja naiset eri tiloissa tietenkin. Morsian ilmestyy naisten juhliin aamuyöllä, ja näyttäyttyy sulhasen kansa pikaisesti. Vieraita neuvotaan pitämään abaya ja huntu mukanaan ko hetkeä varten, ettei vaan vieras sulhasmies näe mitään sopimatonta. Sitten tarjotaan ruokaa ja mennään kotiin. Kovin lyhyt ja pikainen juhla, varsinkin kun ottaa huomioon kaikki valmistelut.
Destination Jeddah keskittyy antamaan ohjeita niin vieraille kuin varsinkin morsiammelle, mainoksia eri palveluista on paljon. Länsinaisille on tärkeä tieto, että morsianta voi halata, mutta sulhaseen ei saa millään muotoa koskea. Kaikenlaisia hääjärjestelijöitä on paljon ja heidän toimintaansa esitellään laajasti, kyse ei ole pelkästään cathering-palvelusta. Jopa sormuksen valinnan voit antaa asiantuntijan tehtäväksi. Tärkeintähän on aloittaa valmistelut hyvissä ajoin, vuosi on lyhyt aika.
Varsinkin tärkeä kauneuskirurginen valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa. Lehdessä annetaan yksityiskohtaiset selvitykset toimenpiteistä ja ohjeet aikatauluineen kaikkineen. Nenä pitää korjauttaa ainakin puolisen vuotta ennen häitä ja tissit heti nenän jälkeen. Keskimäärin morsian tarvitsee 200 ml täytettä / rinta. Seuraavaksi tehdään rasvaimu, parisen kuukautta menee mustelmien häviämisen ja kukapa sitä haluaisi pukeutua painetekstiileihin hääpukunsa alla. Sitten viimeisen kuukauden aikana on aikaa laitella botoxia ja muita täytteitä kasvoihin ja valkaaista hampaita.
Viimesen viikon aikan pitää muistaa käydä kylpylässä yhdessä sun toisessa käsittelyssä, manikyyriä ja sun muuta vähemmän invasiivista hierontaa. Tekoripset tietty on pakko olla. Eikä se oikeastaan ole ihme, miksi häät alkavat vasta keskiyöllä, kun lukee miten kosmetologi ja kampaaja morsianta virittäävät merkkipäivänä, kyllä siinä palaa aikaa.
Budjetti on tietenkin riippuvainen taloudellisista resursseita, mutta rahaa palaa ihan tolkuttomasti. Hyvin tärkeää on näyttää vieraille, että meillä on millä mällätä, pitää olla ökympi kun serkun häät viime vuonna. Tarpeen tai, avioeroluvut kasvavat tässäkin maassa huimaa tahtia.... olisikohan sekin pariskinta, jossa mies vaati avioeroa viikon avioliiton jälkeen, koska vaimolta oli poistettu umpilisäke, säästynyt paljolta vaivalta, jos olisivat etukäteen saaneet keskustella asioista. Näyttöön perustuvat jutut tässä tapauksessa eivät tule kysymykseen. Kyllä, avioero myönnettiin, kai kyseessä katsottiin olevan jonkinmoinern petos. Viallinen tavara.
Viallisuudesta tuli mieleen, klinikat eivät enää mainosta julkisesti joka toisen "vapaamielisen" morsiamen tärkeintä temppua; pimpin pienennystä.
Tuleehan tässä myös mieleen, olenko itse mennyt ihan väärin naimisiin? Ei valkosia helmoja ja vihkisormuksessakin lukee Maija&Pauli, 211257. Vaan saudilähetystö on avioliittomme leimoillaan hyväksynyt, joten ei lienee syytä lisäseremonioihin:))
Nautiskelkaa kuninkaallisesta loistosta telkkarin äärellä, eiköhän ulkona ole kuitenkin ihan liian kuuma keli puutarhahommiin tai muuhun ulkoiluun. Meillä on 50 ja hiekkä lentää edelleen....
Matkakertomus jatkuu ihan kohtapuoleen....

Kauas on pitkä matka..... osa 1

.... mutta kyllä kannatti:)
Indonesian pääkaupunki Jakarta on ainakin Suomesta katsoen etäänperällä, täältä lähi-idästäkin "keski-itään" on julma matka. Indonesia on maailman suurin saarivaltio, ja totta kyllä, maailman suurin islamilainen valtio. Lääniä riittää, vettä ja rantaa. Ihmisiäkin reilu 200 miljoonaa.
Hollanti piti Indonesiaa siirtomaanaan aina 40-luvulle asti. Japanilaiset miehittivät maan sodan aikaan, siitä on muistona kuulema paljon lentokoneen hylkyjä sekä meressä, että viidakossa. Itsenäistymisen jälkeen politiikkaa on hoidettu vallankaappausten ja korruption voimalla. Papuaa hollantilaiset yrittivät kouluttaa ihan itsenäiseksi valtioksikin, mutta ei paikalliset rahkeet riittäneet eikä tietenkään emävaltio halunnut menettää alueitaan.
Pääsaari Jaava on jo ylikansoitettu, sademetsät on hakattu asutuksen tieltä paperitehtaiden raaka-aineeksi. Tottahan se on, että puu kasvaa nopeammin kasvihuonemaisissa oloissa kuin Suomen Lapissa. Onko sitten mäntysellu sen parempaa sanomalehtenä kuin sademetsäsellu, on toinen juttu... ja paperilehdethän ovat häviävä luonnonvara kuitenkin. Ainakin paperimiehet ovat aasiassa edullisempia; Indonesian vähimmäispalkka on just nostettu huimasti, ad us$220.
Papua-Uusi Guinea on saari itäisessä Indonesiassa, se on jaettu kahtia. Länsi-osa kuuluu Indonesiaan, vaikka vaikuttaa aika autonomiselta alueelta, sekä hallinnollisesti, että kulttuurillisesti. Ihmissyönti ei kuitenkaan kuulune enää maakunnan tapoihin.
Jakartasta lennettiin kahdella erillisellä sisämaan lennolla, kaiken yötä, Papuan koiliskulmaan, Sorongiin. Lentokenttä oli aaltopeltiä ja muovituoleja, matkatavarahihna 5 metriä pitkä. Kiitoradan vieressä paikallista asutusta ja muutama puhveli hoitamassa viheralueita. Kiitoradan saa kuulema ylittää kotimatkalla, kunhan katsoo, ettei ole lentoliikennettä..... ihan niin kuin aikoinaan Imatrankosken  ratapihalla. Vaunujatan ali saa mennä, jos veturista ei tule paljon höyryä...
Raja Ampat on alue Sorongista pohjoiseen, valtava luonnonpuisto. Ns satamasta ajettiin avonaisella moottoriveneellä  kolmisen tuntia avomerelle. Ei ollu pojalla kompassia saati jotain gps:sää, palaili kai aamuisia latujaan lähtöruutuun eli saarelle nimeltä Kri.
Alue on luonnonsuojelualue, kalastus edes ongella  kotitarpeikisi on kielletty. Dynamiitillahan täällä tapasivat aiemmin kalastella.... Alueella on kymmenkunta "lomakylää", suurimmissa jopa 10 mökkiä eli majoitusta parille kymmenelle turistille. Ajatuksella pien on kaunista! Kaikki on rakennettu paikallisin voimin ja paikallisista materiaaleista ja elo on mahdollisimman luonnonmukaista. Naapurin "ekokylässä" ei ollut edes asuntokohtaisia vessoja, suihkun virkaa tekee palju ja kauha. Rannoilla näkyi myös alkuperäiskansojen asumuksia, lähetyssaarnaajien avustuksella rakennettuja sieviä ja enimmäkseen siistejä kyliä.

Kyllä tämäkin maisema kannattaa suojella

Tytöt tykkää poseerata täälläkin

Luonnonsuojelu ja sen edistäminen kuuluu Papuan provinssin toimiin ja siihen myös laitetaan runsaasti rahaa. Tämä on hyvä, onhan maa kokonaistaloudellisesti varsin köyhä. Lomakylämmme, www.papua-diving.com , Sorido Bayn omistaja, hollantilainen Max Ammer puuhaa alueen luonnonsuojelukeskuksen pomona. Asunut saarellaan jo reilu 20 vuotta. Kansainvälistä väriä luontoteema sai, kun Rainbow Warrior, Green Peacen  lippulaiva ankkuroitui rantariuttamme reunaan. Tekivät kartoitusta alueesta viranomaisille, siis oikeasti valmistelivat rahankeruureissua Jakartaan. Kundit sukeltelivat pari päivää ja sitten laiva häipyi niine hyvineen, varsin sisäänpäin lämpiävää ja ylimielistä porukkaa. Maxin sanojen mukaan laivalla ei ollut mukana ensimmäistäkään tieteelistä auktoriteettia vaan porukat olivat reissussa vähän kuin lukion luokkaretkellä, katsellaan paikkoja, mutta ei sen kummempaa. Toki Green Peace tekee luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset ymmärtämään tämän maapallon ainutlaatuisuuden. Luulen silti, että Sea Shepherd,  www.seashepherd.org kapteeni
Paul Watson saa enemmän konkreetista tulosta aikaiseksi. Vaikka ekoterroristiksi onkin nimetty ja monessa maassa etsintäkuulutettu.
Lomakauden ulkopuolella, äkkilähtökohteiden ulottumattomissa kun olimme liikkeellä, oli saarellamme varsin rauhallista. Palveluun kuului täysihoito, koska mitään vaihtoehtoja ei ole. Ateriat nautittiin kodinomaisesti isäntäparin, Jutan ja Steven ja em Maxin kanssa, ekalla viikolla muita vieraita ei ollut. Eikä paineita mennä baariin tai valvoa myöhään...
Luonnonsuojelu ja varsinkin kalastuskielto tekee sukelluksesta erinomaista, odota osaa 2.
Suomessa näyttää ilmatieteenlaitos varoittelevan tuskaisista helteistä... meillä on päivälämmöt about 50 ja yöksi laskee pahimmoillaan reiluun 30 asteeseen. Eikä mitään varoituksia sanomalehdissä. Jos ja kun kelit jatkuu tälläisenä heinäkuun eli tällä kertaa Ramadanin ajan, ovat paastoajat ihmeissään. Kun vettäkään ei saa juoda, jos oikeaoppisesti toimii....
Nauttikaa lämpimästä, ei se loputtomiin kuitenkaan jatku:(