...jatkoa edelliseen....

Asiallisen sanomalehden näkemys tämän maan tilanteesta :)

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Saudi-Arabia+laahaa+askeliaan/a1305545982348

Totta, että naisille annetaan näennäinen mahdollisuus ihmisoikeuksiin, vaan tokkopa ovat innostuneita tuota oikeutta kovin paljoa käyttämään. Ainakin sairaanhoitajat sanovat, et miks ihmeessä pitäs äänestää.....

Kuninkaan temput kohdistuvat aina oman nahkan pelastamiseen, ylimääräiset palkat saudeille ja mukamas demokraattiset uudistukset pitävät omat kansalaiset kiltteinä.
Maan työvoimasta 89% (!!!!!) on ulkomaalaisia.  Näin lehtiartikkelin, jossa todettiin, että siirtotyöläiset ovat ehdottomasti syrjityin ja huonoimmin kohdeltu väestönosa (noin neljännes väestöstä) tässä maassa. Totta, maassa maan tavalla, tai maasta pois; ei kannata mellakoida oikeuksista tai tasa-arvosta; lentokenttä on hyvin lähellä ja lentoja varsinkin aasiaan päivittäin satoja.
Kansallispäivän kunniaksi kuninkaasta julkaistiin uusia seinän kokoisia julisteita; kovin on hyvin säilynyt pappa, ollakseen 88 vuotias:)  Kuka lienee on kuvia fotoshopannut, on tehnyt erinomaisen työn!
Rauhaa rakastavana henkilönä toivon, että en ole tässä maassa, kun tästä kuninkaasta aika jättää. Seuraava kunkku tuskin kuitenkaan on nainen :)

Kansallispäivä

Saudi Arabiassa vietetään kansallispäivää 23. syyskuuta. Suomessa puhutaan itsenäisyyspäivästä, muualla tämä kansallistunnon yltiöpäiseen nostattamiseen liittyvä termi taitaa olla enemmän käytössä. Saudi Arabian valtion lasketaan alkaneen syyskuussa 1932, kun eri heimot ja emiraattialueet päättivät olla tapelematta keskenään. Mielenkiintoista tässä päivässä on se, että se on Euroopan silmissä aina 23.09., vaikka täällä muuten enimmäkseen elellään tällä hetkellä vuotta 1432; tänään on 27. päivä jotain kuuta.
Tämä kansallispäivä on saudeille vuoden tärkein juhlapäivä, saa riekkua oikein kunnolla:) Työntekijän kannalta kuningas on kiva, kun antaa ylimääräisen vapaapäivän, jos juhlapäivä sattuu viikonvaihteeseen. Siis tänä vuonna juhlittiin perjantaina ja toivuttiin lauantaina.
En tiedä, järjestikö kuningas  vastaanoton palatsissaan tai jos hän vaikka piti telkussa puheen. Tutustuin pakon edessä ainoastaan kaduilla ja turuilla tapahtuneeseen yltiöpäiseen karnevaalitunnelmaiseen kaiken liikenteen ruuhkauttavaan hillumiseen. Meno oli huomattavasti hurjempaa, kun Suomessa jääkiekon maailmanmestaruus voiton jälkeen. Täällähän liikenne on muutenkin kaoottista, saati sitten nyt.... Mikäs se lausuma "ilo ilman viinaa on teeskentelyä" onkaan.....



Vihreää ja valkoista, koraanin lauseita....

 Valtin lippuja myytiin jo torstaina autoilijoille kaikissa liikennevaloissa ja muuta vihreää asustetta ja karnevaalivermettä myyviä katukauppiaita oli kauppojen edustat pullollaan, kuin meillä vappuna ikään.
Asiaan kuuluu autosta ulos roikkuminen, kattoluukusta ja ikkunoista. Ihan pienet lapsetkin riehuivat lippujensa kanssa puoli vartaloa auton ulkopuolella. Mitkä turvavyöt?

Mistään lehdestä en löytänyt kommentteja onnettomuuksista, mutta taatusti sekä ihmisiä että autoja vaurioitui moisessa hässäköinnissä paljon.

Henkilöautot ovat täällä pääsääntöisesti valkoisia, ja japanilaisia. Monet olivat maalanneet isänmaallisuudessaan autonsa millä lienee vesivärillä vihreäksi. Mitään määräyksiä autojen valoista ei muutenkaan ole, niin haitanneeko tuo vihreä maali ajovaloissakaan mitään. Autopesuloita täällä on paljon, kundit pesee käsin sienellä, kuivaa ja pyyhkii huolella. Luulen, että näillä afrikkalaisilla ammatinharjoittajilla on todellinen sesonkiaika tämän juhlinnan jälkeen.

Ilotulitustakin kuulema oli tarjolla, vaan kun liikenne seisoi kaikilla pelipaikoilla, tyydyimme luikkimaan vähemmän ruuhkaisia sivuteitä pitkin sukellusrannalta kotiin.

Paikallisessa sanomalehdesä sen sijaan oli perjantaina etusivun juttu paikallisista partiolaisista, jotka siivosivat rantakadun rantoineen juhlakuntoon alkuviikosta. Ehdottoman hyvä juttu, täällä roskat saa sijoita ihan oman mielensä mukaan.. muovipusseja on kaikki tienvarret täynnä.

En uskalla edes ajatella, miltä tuo kilometrien mittainen rantakatu näytti eilen aamulla :(



Automaalarin epätaidonnäyte



Sveitsin kansallispäivä oli jo kesällä, mutta kun paikalliset sveitsiläiset olivat silloin lomalla, järjesti konsulaatti keskiviikkona rääppiäiset. Ohjelmassa oli puhe, vajaa 5 minuuttia ja ruokaa ja juomaa.

Konsulaatti on osa Sveitsiä, joten alkoholikin on sallittua. Viinitoimitukset olivat taineet olla vähän hankalia, koska tarjoiltu viini oli aika omituista, jopa näissä olosuhteissa. Eikä makuun auttanut yhtään, että se tarjoiltiin lasikannuista.. kummosissahan tonkissa se oli alunperin ollut?

Ruoka oli kuitenkin hyvää :)

Pöytäseurue oli absurdi; italialainen homopariskunta (italian konsulaatin vahtisotilaita), peroxiblondi 60-luvulta, jonkinmoinen saksankielinen zaza gabour-imitaatio ja saudi-amerikalainen aviopari... jutut oli niin ufoja, että tuskin yltiöpäinen juominenkaan olisi auttanut ymmärtämään.... mielenkiintoista, mutta ei kovin mukaansatempavaa :)

Viikonvaihteessa ehdin myös harjotella kameran käyttöä pinnan alla. Yleisön pyynnistä, seuraavaan juttuun laitan näkemyksiäni paikallisista möröistä.

Huolehtikaa taloudestanne, oma rahapussi on lähempänä kuin kreikan lompakko.

Palveluyhteiskunta

Sekä lama, että nousukautena meitä yleensä kehoitetaan kuluttamaan ja ostamaan nimenomaan palveluita maailman taloustilanteen parantamiseksi..... asian logiikka on jäänyt sairanhoitajalle vähän avoimeksi, but so what? Kymmeniä vuosia sitten meillä oli pankeissa neidit, jotka hoitelivat laskujen maksamisia ja antoivat tililtä rahaa. Nykysin uusi luottokorttikin tulee postissa, puhumattakaan laskujen yms itsepalvelutoiminnoista. 60-luvulla oli linja-autoissa rahastajat ja hisseissä tytöt painelemassa nappuloita, nykysin tsekkaat itse itsesi jo lentokoneeseenkin.. onneksi on vielä ammattilentäjät olemassa. Siis Euroopassa ja varsinkin Suomessa palvelualat ja siten myös työpaikat häviävät, tee kaikki mitä voit itse.
Talon rakentaminen hartiapankkisysteemillä oli aiemmin joka miehen oikeus ja uskoakseni myös näyttö yltiöosaavuudesta ja -työteliäisyydestä. Nykyrakentaminen taitaa olla jo sen verran teknistä, ettei vain "kätävä käsistään" typpi asentele enää omia sähköjän ja lämmityksiään. Autonkin huolto taitaa olle aika spesiaaliosaamista. Saataapi olla latukin ammattikäsissä vahan parempaa. Ehkä.
Täällä kolmannessa maailmassa on taas kaikki toisin; täällä palvelu on pelaavinaan ja palveluja myös käytetään. Bensa-asemalla ajetaan vaan tankin viereen, työppönen tankkaa, ottaa maksun  ja antaa vielä kuitin. 60 litraa 95 oktaavista maksaa noin 40 rialia, <8€. Vaihtorahan sijaan saa usein nenälliinja tai vettä :) Juomavesi muuten on huomattavasti kalliimpaa, kuin auton polttoaine.
Supermarketissa poika lataa ostokset kärrystä kassahihnalle ja toinen poika pakkaa kaiken muovikasseihin ja takasin kärryyn. Kun homma on selvä, typpi työntää kärrin autolle ja lastaa pussit takakonttiin. Tästä palvelusta maksetaan omantunnon mukaan pari rialia:)
Kodinhoitopalveluita käytetään paljon, kaikilla asiallisilla ihmisillä on filippiiniläinen kotiapulainen. Kivahan sellainen siivooja-silittijä henkilö on, eikä maksa kauhiasti. Pesuloita on pilvin pimein, eikä kukaan täyspäinen saudi varmaan kuvittelisi pesevänsä ja silittävänsä miesten valkoisia mekkoja itse.
Erikoisin palvelulumuoto tuli vastaan alkuviikosta. Päästäkseni pois tästä sairaalasta, minun oli keräiltävä reilu 30 nimikirjoitusta erilaisista instansseista.. etten ole varastanut lusikoita asunnostani ja olen palauttanut sairaalan minulle antamat ajoneuvot yms asioita, joita en todellakaan ymmärtänyt. Yhtä kaikki, oli mielenkiintoista nähdä sairaalassa olevat valtavat "aikuisten päivähoitopaikat", satoja toimistoja ihan vaan asioiden hoitoa varten...  Nämä nimmarit olisi kuulema voinut ostaa filippiinoilta, 200 rialilla pumaska täyttyy parissa päivässä. Itsepäinen suomalainen teke kaiken itse, kivahan se on työajalla harhailla pitkin sairaalaa :o/
Sanomattakin on selvää, että palvelujen tuottajat tässä maassa ovat ulkomaalaisia, avoimella sektorilla lähinnä aasialaisia. Tämä työllistyminen lienee kansantaloudellisesti ihan ok, ainakin Pakistanin ja Bangladeshin kantilta katsoen.
Sairaalassa palvelumentaliteetti on mielestäni vähän viturallaan. Palvelualttiit aasialaiset kun mieltävät palvelevansa lääkäreitä ja muita johtohahmoja, eivät suinkaa potilaita. Minä olen enempi tottunut tiimityöhön ajatuksella yksi kaikkien ja kaikki potilaan puolesta. Täällä potilas tuntuu olevan lähinnä välttämätön paha, oman edun tavoittelu ja sen edun nimissä tapahtuva nuoleskelu on potilaan huomiointia tärkeämpää. Jos joku vielä keksisi, kuinka sairaala toimii ilman häiritseviä potilaita.... varma myyntimenestys tässä maassa. Harmittavaa, mutta totta.
Osastonhoitaja mainitsi jossain saarnassaan, että tämä valtio tarvitsee vielä noin 50 vuotta ulkomaalaisia, sen jälken saudit pystyvät jo tekemään kaiken itse :)) Saattaapi olla beduiineilla jo aiemmin ihan pakkorako ruveta itse töihin, öljyvarannot ovat täälläkin rajalliset. Toistaiseksi ei näytä olevan huolta huomisesta!
Saudien kansallispäivä on perjantaina, siis paikallinen pyhäpäivä. Ettei juhlapäivä mene hukkaan, on lauantai sitten vapaapäivä.... kiva systeemi. Kannattais kokeilla Suomessakin:)
Sveitsiläisetkin on kivoja. Kansallispäivä oli jo kesällä, mutta kun ihmiset oli lomilla, eikä ehtineet juhlimaan, järjestää konsulaatti uudet bileet keskiviikkona. Viiniäkin tarjoillaan:)
Ootellaan Gadaffin löytymistä ja Kreikan konkurssia.........
Sienestysiloa:)

Vielä on toivoa....

...Punaisella Merellä. Ehkä.
Tämä juttu kuuluu kategoriaan "ihmisten piittaamattomuus sattuu".
Ilmaston lämpeneminen ja maailman merien pahoinvointi on yleisesti tunnistettu ja tiedostettu ongelma. Sinilevä kasvaa, happikato jyllää ja valtavat muoviroskalautat kelluvat Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä. Siis tartteis tehdä jotakin.
Punainen Meri on periaatteessa edelleenkin sukeltajan paratiisi. Tosin Cousteaun aikana 70-80-luvuilla oli pinnan alla taatusti enemmän elämää. Isot kalat ovat hävinneet täältäkin, kalastetaan liikaa ja turhaan. Mitä isompi kala, sitä isompi hole verkossa ja kalastajalla huono mieli, kun moista mörköä, esim. napoleonkalaa, ei edes voi syödä.
Jeddan rantariutat ovat paikalliset harppuunamiehet tyhjentäneet hyvin tehokkaasti. Yli 30 senttisiä kaloja näkyy harvoin ja haita en ole toistaiseksi nähnyt "kaupunkialueella" kertaakaan. Sitkeästi kuitenkin isot miehet valtavien tussareiden kanssa jahtaavat silakan kokoisia sinttejä. Hylyillä otetaan pyssy mukaan sukellukselle; ei siinä juuri kaloilla ole mahiksia laitesukeltaja-harppuunamiesarmeijaa vastaan. Täysin järjen vastaista toimintaa, mutta ilmeisen miehekästä ja machoa näistä arabeista.
Viikonvaihteessa ajettiin 150 km pohjoiseen harvoin sukelletuille riutoille. Näillä sukelluksilla totetui ehdottomasti tuo blogini ideologia: no gain without pain. Rannalta riutan ulkoreunaan, missä aallot murtuvat seinämään, oli vajaa 500 metriä matkaa. Lämmintä vettä polvenkorkeudelle ja epätasaista pohjaa.... Märkäpuku päällä ja laitteet selässä, lämmintä reilu 40, aika hikinen marssi:) Riutan reuna oli kovin kuoppainen ja vettä oli nilkkaan tai vyötäröön, aaltojen mukaan.... siis ihan paska paikka! Pieni harha-askel, ja siinä sitten potkit selälläsi kun kilpikonna, kun isot aallot heittelee kun luoja kerjäläistä. Jahka siitä selvisi avoveteen, vaivat palkittiin ja vammat unohtu.
Hämmästyttävän läpinäkyvää vettä, koskematon ja ehjä pystysuora koralliseinämä ja paljon kaiken kokosia kaloja. Ensimmäinen utelias hai tuli tapaamaan ihan ensi minuuteilla, hieno otus! Lisäksi nähtiin erinäkösiä rauskuja, valtava keihäsrauskukin, kilpikonnia ja paljon oikean kokoisia kaloja. Kokonaisuutena riutta näytti hienolta, erilaisia ja kaikenkokoisia kaloja ja reheviä terveitä koralleja. Koskematon ja terve ekosysteemi. Tälläisissä paikoissa on ilo sukeltaa :)
Paluu rantaan oli tietenkin veteenmeno toisin päin, kamalaa hommaa. Nyt on polvet mustelmila ja kädet ruvella, mutta mitä sitten. Sukellukset todistivat, että kaikki meret ei ole vielä menetetty. Kenties saamme elää:)
Sairaalamme käytäväpuheissa puhutaan sairaalan "kaatumisesta", koska länsimaiset poistuvat sankoin joukoin henkilövahvuudesta. (Ei ole mikään ihme!) Leikkaussalista lähtee kolmannes hoitajista tulevan puolen vuoden sisällä, suoraan sanoen hoitajia sieltä laadukkaammasta päästä. Osastonhoitaja aamuraportilla ilmoitti suureen ääneen, että Eurooppa ja Amerikka kyllä hajoavat ja lähi-itäkin natisee liitoksissaan mutta tämä sairaala ei kaadu eikä kaipaa ketään joka ei täällä halua olla. Hän on vaan iloinen allekirjoittaessaan eroanomuksia, uusia hoitajia tulee ovista ja ikkunoista... ei mielestäni kovin hyvää henkilöjohtamista. Jos voisin, videoisin mieluusti jonkin aamupalaverin, voisi olla hitti YouTubessa:)
No, potilaiden puolestahan tässä harmitaa, kyllä he ansaitsisivat laadukaampaa  hoitoa. Minulla on jäljellä 21 työpäivää tässä sairaalassa, tunteja 185 :) Sairaalasta irtautumisen olen aloittanut keräämällä reilut 30 vaadittua nimikirjoitusta eri instansseista... etten ole varastanut lusikoita asunnostani ja olen palauttanut sairalan minulle antamat autot yms ihan hömppää ajankulua.
Ei sota yhtä miestä kaipaa ja luulen, että tämä sairaala pysyy toistaiseksi pystyssä (vain 1 kerros), vaikka valkonaamaiset koristeet häviävätkin näkyvistä. Täällä kuningas maksaa viulut, toisin kun Kreikassa.... Mitähän siitäkin tulee?
Ajatelkaa ekologisesti :)
Miks ei kukaan koskaan kommentoi juttujani.... ???

Työmies on palkkansa ansainnut?

Olkiluodon puolalaiset sähkömiehet näyttäävät peräävän palkkojaan oikeusteitse. Laittomille, ulkomaalaisille siivojille maksetaan 5€ tunnilta. No, eihän laittomasta palkasta varmaan makseta verojakaan, jos kohta ei sosiaaliturvamaksujakaan. Siis ulkomaalaisia selvästi syrjitään Suomessakin.
Sitten sivistysmaailmassa on tietenkin nämä tupo-neuvottelut, samapalkkaisuuspykälät ja minimipalkat.
Mitenkäs sitten täällä lähi-idän veroparatiisissa, sairaanhoitajien kultakaivoksessa?
Tässä maassa on vähimmäispalkaksi määritelty 3000 paikallista rahaa eli rialia. 1000 SR on noin 190€. Tämä vähimmäispalkka koskee vain saudeja, ei ulkomaalaisia. Leikkaussalissa työskentelevät potilaskuljettajat saavat noin 2000 rialia kuussa! Siivoojat todennäköisesti about saman, koska ovat sisätöissä. Bangaladeshilaisten ulkosiisvoojien palkaa on vaikea arvioida, mutta ei se missään nimessä tuhanteen rialiin yllä. Kahvila-apulainen saa kuulema 500 SR kuussa. Kuulostaa kauhialta, mutta tosiasiassa nämä miehet tienaavat täällä moninkertaisesti kotioloihin verrattuna, eli elättäävät noilla tuloilla perheensä.
Samapalkkaisuus ammatiryhmän sisällä ei myöskään päde ollenkaan. Sairaanhoitajille maksetaan palkkaa alkuperämaan mukaan; totta kyllä, että ammatitaito on myös vahvasti kiinni alkuperämaasta. Filippiinot ansaitseevat noin 6000 rahaa kuussa, viisinkertaisesti kotimaahansa verrattuna. Siis heidän kannattaa pyrkiä tänne :) Intilaisten hoitajien palkat kuuluvat suuruusluokkaan. Etelä-Afrikkalaiset tienaavat jo vähän paremmin ja malesialaiset ainakin tuplasti saarilla asuviin napureihinsa verrattuna.
Palkkapyramiidin huipulla ovat eurooppalaiset hoitsut. Sosiaalihierarkiassa olemme alinta pohjasakkaa, meitä on vähän (leikkurissa 2 kpl) ja työntekoasentemme ei yleensä miellytä aasialaisia miellyttämishaluisia kolleegoita. Totta kyllä, tänäänkin oli ihan v....mäinen, kun sanoin instrumenttihoitajalle hanskojen alla olevasta sormuksesta. Mitäpä minä aseptiikasta tietäisin.... käsidesiä saan etsiä päivittäin, pullot vie kuulema liikaa tilaa muutenkin ahtailla pöydillä.
Mitäs kaikilla ikälisillä varustettu vääräasenteinen huippupalkkainen hoitaja sitten ansaitsee? Kuukausipalkkani on 13000SR, siihen lisätään erikoitumisosuus ja asumislisä, kuukaudessa tulee tilille ilman ylitöitä 16500 SR eli noin 3100 €. Yksinkertainen tuntipalkka on 10.10€ ja kaikesta normityöajan jälkeen tehtävästä työstä maksetaan noin 15€ / tunti. Tuo korkeampi palkka tulee päivystystöistä, ylitöistä ja businestöistä. Mitään yö- tai sunnuntailisiä ei tunneta ja ylityöhalukkuutta ei kysellä. Salijoukkue hoitaa listansa valmiiksi, valmistui se työajassa tai työajan jälkeen. Päivittäinen normipäivä on 07.30-17.30, päivystysvuoro on 09.00-00.30, + varallaolo. Päivystyksen jälkeen ei viime viikosta lähtien tarvitse tulla enää töihin, seuraava työpäivä korvataan pitkällä työvuorolla. Aiemmin tultiin puoleksi päiväksi töihin, vaikka kotiin olisi menty aamu kuudelta. Viikkon työtuntimäärä on 45, lyhennyksiä ei tunneta.
Lisäksi yleensä sopimuksiin kuuluu vuosittainen edestakainen lento lähtömaahan. Lomaa on vuodessa noin 8 viikkoa. Kaikki edut riippuvat tehdystä sopimuksesta ja palkkaerot koskevat kaikia ammatiryhmiä. Myös lääkäreillä on erikokoiset tilipussit; korkeimmalla tietenkin ovat aina saudit.
Sanomattakin on selvää, että ammattiyhdistyksiä tms työsuojeluseuroja ei ole olemassa :)
Sairaalan lounas maksaa reilun pari euroa ja jos pysyn kämpillä, säästän aika kivasti. Vaan reissu kaupunkiin suuntaansa maksaa reilun kympin euroissa, sukellusrannalle reilun 20€ suuntaansa ja oikeat ravintolat, joista saa ruokaa (ei syöttölät) muutaman kympin. Siis ulosmeno maksaa. Compoundilta pois pääseminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää psyykkisen hyvinvoinnin takia, noihin työtunteihin sisältyy niin suuri määrä vittuilua ja muuta ylen rasittavaa asenteellista kohtelua. Joukkovoima painaa ammattitaidon ihan arvottomaksi.
Tsekkihoitaja lausui viisaasti; think about, at home you'll be a nurse again! (ajattele, kotona olet taas hoitaja)
"Tee vain niin kuin sanotaan" ja "ajattele rahaa" kommentit eivät saa minua taipumaan huonon ja luokattoman hoidon tielle, siksi stressaannun töissä. Se on vaan työtä, sukellus on kivaa, siksi jään henkiin :)

Käytiin Yanbussa...

....seikkailemassa, sukeltamassa, ihan kun ulkomailla.....

Yanbu on vajaan sadantuhannen asukkaan teollisuuskaupunki 300 km Jeddasta pohjoiseen. Kuulema hyvät sukelluspaikat, siis mennään sinne!

Paikallisella sukellusfirmalla on toimipiste myös Yanbussa, joten järjestelyt oli kivuttomia; paikallinen Yasser hoiti homman; vene ja sukellukset on varattu ja hotellistakin saatte ison alennuksen. Lisäksi paikallisen Mahmudin puhelinnumero, jos nyt jotain tulee mieleen... ins Allah :)

250 km suoraa leviää moottoritietä; ei laaksoa ei kukkulaa eikä tietenkään vettä, rantaa. Sitten 30 km teollisuusaluetta, öljynjalostamot valtavine säiliöineen vaan jatkuivat ja jatkuivat ennen kaupunkia. Kaupunki on levällään kun jokisen eväät, eikä yhtään englanninkielistä viittaa... tässä vaiheessa olis pitäny jo ymmärtää, mihin peräkylään on tultu. Soitettiin Mahmudille; "no problem, we are here".. maffi english...

Löydettiin ensimmäinen tutulla logolla varustettu hotellikompleksi; no english, eikä muutenkaan näytäny meijän paikalta. Siivooja osas sen verran englantia, et ymmärsi neuvoa meidät satamaan, missä sukelluskeskus on. Sukelluskeskus löydettiin, mutta mutta.. ei pieniä veneitä saatavilla, ei varausta, Yasser sano sitä ja tätä, huomenna ei sitä eikä tätä. Useiden puhelinsoittojen ja pitkien neuvottelujen jälkeen palapeli saatiin about kohdilleen; iso alus viidelle sukeltajalle, mutta safkat järkkäätte ite. Iso neuvottelu valtti oli, ettemme tarvitse mitään paikallista sukellusopasta, kouluttajaa mukaan, koska heitä ei ollut saatavilla. Mielenkiintoinen keskustelu sikäli, että yhteistä kieltä ei juuri ollut, paitsi "no problem" ja "ins allah".

Seuraavaksi majoitautumaan; kolmansista liikennevaloista oikealle, pesulan vieressä. Juu, huoneistohotelli löyty. Tässä maassa, jossa miehet ja naiset erotellaan ravintoloissa, pankeissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa kaikin mahdollisin keinoin, viidelle keski-ikäiselle sukeltajalle, 2 naista + 3 miestä, annetaan yhteinen huoneisto mitään suhteita sen enempää kyselemättä. Oleskeluluvassa, jonka kirjaavat, kyllä näkyy siviilisääty.. ihan käypänen 3 makkarin kämppä. Sanomattakin selvää, no english!

Seuraava haaste oli ruokailu, missäs jonniinmoinen ravinteli? Eka paaston jälkeinen päivä, ja kaikki paikat kiinni kuin meillä joulupäivänä ikään. Löydettiin yks auki oleva take-away syöttölä, vaan kun rukoukset on just alkamassa. Kundi suostu paistaan meille kalaa, jos ootamme ulkopuolella, ettei kukaan nää, et työt jatkuu hartaushetkestä huolimati. Opittiin melkein jo kommunikoimaan arabiaks:)

Kämpän telkusta tuli vaan arabiankielistä ohjelmaa, reilu 100 kanavaa.

Aamulla sukelluskeskukseen, saatiin iso tukialaus ja englantia ymmärtävä kapteeni. Loistavaa. Aurinkoinen, mutta tuulinen keli. Paikalliset seurueet oli jo nauttimassa lomapäivästä, mustia mummoja pitkin rantoja valkomekkosten hemmojen seurassa. Luulis olevan hautovaa umpinaisessa mustassa teltassa, kun auringossa on reilu +40.

Sukelluskohteet oli ehdottomasti vaivan arvosia! Huomattavan kirkasta vettä ja korallit oli terveitä ja reheviä. Italialaisen rahtilaivan hylky oli upee, hienosti korallien peitossa. Selkeesti näki, että täällä ei kovin usein sukeltajat käy kuluttamassa paikkoja. Isoja kaloja ei täälläkään juuri näy, ei ensimmäistäkään haita, mutta muuten elämää oli enemmän kun Jeddan rantariutoilla. Hienoo nähdä hyvin säilyneitä riuttoja, meillä on vielä toivoa! Lastenlapsemmekin voivat nähdä meren ihmeitä, jos huolehdimme ympäristöstä hyvin :)

Tuuli yltyi päivän mittaan ja iltapäivällä olimme tilanteessa, missä aallot pyyhki yli 2 kerroksisen aluksen yläkannen. No, märkiähän jo olimme ja roiskevesi ja tuuli oli lämpimiä. Varsinaista vuoristorataa kotiin kolmen hienon sukelluksen jälkeen. Rannan läheisyyderssä tuuli muuttui kuumaksi, hiekka lensi ja näkyvyys oli kuin sumuisessa Lontoossa. Jos olisivat aamulla katsoneet säätiedotusta, tuskin olisimme päässeet merelle.

Siis varsin haasteellinen retki maaseudulle, mutta kyllä kannatti. Seuraavalla kerralla osaamme jo paremmin.. siis otamme jonkun 2-kielisen sukeltajan mukaan hoitamaan käytännön neuvottelut:)

Lauantaina on loma loppu, paluu National Guards suolakaivokseen edessä. Tottahan se on, että liika loma laiskistaa, ja minua ei juuri nyt huvittas palata oikeisiin töihin, sukellus on paljon kivempaa!

Tulossa hyvä sienisyksy; menkää metsään herkuja saalistamaan :))

Ryhmäkuri

Ramadania ja paastoa on pidetty jo melkein kolme viikkoa ja jäljet alkavat jo tosissaan uskovissa näkyä.

Koska ruokailu ja juominen on päiväaikaan kielletty, ei yksikään muslimi uskalla kieltoa julkisesti rikkoa. Myös vääräuskoisia kehoitetaan olemaan kohteliaita ja olemaan syömättä ja juomatta julkisesti, esim. leikkuussalin pukuhuoneessa. Eivät ole paastoajat kohteliaita meitä normaaleja kohtaan, joten en minäkään erityisesti heidän paastamisestaan ja mahdollisesta veden juomisen näkemisen aiheuttamasta pahasta mielestä välitä.

Osa paastoajista liikkuu jo nyt kuin hidastetussa filmissä, silmät punasena ja naama valkosena. Ilmiselvää, että kroppa ei ole ihan iskussa. Enemmistö kuitenkin tuntuu nauttivan tilanteesta ja paastakauden suomista eduista. Meno leikkaussalissa on varsinkin yöaikaan kuin persialaisessa basaarissa, arabeilla tuntuu olevan rajattomasti kimppakivaa herjan heittoa. Toissa yönä piti päivystyksenä ruuvattavan 2 viikkoa vanha leukamurtuma; jo puolilta öin paikalle alkoi kokoontua hyväntuulista juhlakansaa ja kun töihin päästiin kello 2, oli potilaan ympärillä 5 kirurgia ja 4 anestesialääkäriä; ja meno ja meteli kuin firman pikkujouluissa puolilta öin. Onneksi johtava leikkaaja totesi nopeasti, ettei maksa vaivaa ruuvailla, ei liiku luut enää. Selvittiin siis alle tunnin toimenpiteellä. Ehdin kyllä jo haaveiila homman aikana korvalappu stereoista tai muista kuulosuojaimista.

Koska kyseessä on pyhä kuukausi ja uskonnollinen juttu, kuuluu myös hartautta osoittaa julkisesti enemmän kuin muina aikona. Rukouksiinhan kaikki osallistuvat ympäri vuoden, kun eivät uskalla olla osallistumatta. Nyt kuitenkin kuuluu lukea pyhää koraania entistä enemmän ja rukouksia lukea ja laskea kaiken aikaa. Rukousnauha ja kirja kuuluu jokamiehen  ja -naisen varustukseen näinä aikoina.

Päivän kärsimykset palkitaan illalla runsaalla "aamiaisella", syövät ihan hulluna. Kaupat aukeavat ilta kymmeneltä, sitten kuuluu mennä shoppailemaan, kaikenlaisia ramadan-alennusmyyntejä näyttää olevan. Kotiin ehditään noin kello 4, sitten syödään tukevasti. Toissa yönä ahtoivat leikkaussalissa pizzaa yms runsaasti, ja limmpparia päälle, että jaksaa sitten olla syömäti ja juomat iltaan.... luulis janottavan jo aampäivällä. Ennen nukkumaanmenoa vielä rukoillaan.... töihin tullaan kello 10, jos herätään...

Uskon kyllä, että salasyöppöjä on joukossa paljon.

Mitäs siitä joukosta ja tyhmyyden tiivistymisestä sanottiinkaan?

Ryhmäkuria näyttävät myös aasialaiset harjoitavan leikkaussalin heräämössä. Ihmettelin isoa mustaa kirjaa ja minua valaistiin; siihen kirjataan joka potilas tietoineen ja nimenomaan kuka on hoitanut. Kun kuulema työt ei jakaudu tasan, toiset on laiskoja. Voi herranen aika tätä hommaa, että oikein kirjalliset todisteet toisten puolesta ja toisia vastaan. En minä ihan tätä ymmärrä, kun mukamas aikuisista on kyse.

Sekä uskonnossa että työteossa on mielstäni oma ajatus ja vastuullisuus tärkeää, ei mikään julkinen kirjanpito ja painostus... vaan mitäåä minä vääräuskoinen ymmärtäisin :)

Lennolla Helsingistä tänne Jeddaan katselin Itämerta ja huolestuin kovin paljon. Rannikot ja myös avomeri oli täynnä vihreää puuroa. Itämeri tarvitsee pikaista suojelua, ihan niin kuin kaikki muutkin vesistöt!!!!