Synnin palkka

Sanassa sanottaneen, että paha saa aina palkkansa. Syntikäsitys sitävastoin on aika fleksiibeli juttu, mikä on syntiä? Tässä maassa lähes kaikki länsimainen normikäyttäytyminen on syntiä ja auktoriteeteilla on lisäksi oikeus puuttua synnilliseen käytökseen ja paimentaa myös meitä "vääräuskoisia" kunnon vahabilaiseen käytösmalliin.
Jeddan eurooppalaiset konsulaatit  järjestivät jo kuudennen kerran Euroopan filmifestivaalit. Ajatuksena näyttää elokuvia kustakin maasta, levittää kulttuuria ja tietenkin viihdyttää meitä elokuvissa käymään tottuneita ulkomaalaisia. Suomella ei ole minkäänmoista edustustoa täällä, joten Kaurismäkeä ei ole tarjolla. Filmejä on näytetty Italian konsulaatin hallinnoimassa Italian culture centerissä, piazzaa muistuttava suljettu tila kaikenlaisia esityksiä varten. Tilaisuuksiin on ennakkoilmoittautumien, mutta ne eivät ole kansalaisuussidonnaisia, vaan avoinna kaikille asiasta kiinnostuneille. Myös paikallisväestölle!
Nyt joku uskontopoliisi-instanssi sitten veti herneet nenäänsä moisesta riettaasta käytöksestä; miehet ja normipukeutuneet naiset sekasin elokuvaa katselemassa ja paikallisilla mahdollisuus osasllistua moisiin bakkanaaleihin. Siksi moinen kansan kiihottaminen ja synnillinen kokoontuminen on kiellettävä!
Elokuvia oli suunniteltu näytettävän 3 viikon ajan, muutamana iltana viikossa. Mukana oli myös Saudi-leffa!? Minä en tiennyt, että täällä mitään filmejä tehdään, kun kerran ovat kiellettyä huvia....
Yhtä kaikki, kaikki tilaisuudet kiellettiin tuosta noin vaan, tiistai-iltana. Ja kielto astui voimaan heti, ei vasta huomenna tai ensi viikolla tai.... useimmat käytännön asiathan täällä vaatiivat kuukausien kypsyttelyn ennen täytäntöön panoa.
Mitäs tästä kokoontumiskiellosta kulttuurikeskuksessa nyt sitten seuraa? Kaikki konsulaattien järjestämät tilaisuudet siirtyvät konsulaattien muurien suojaan, jonne saudeilla on hyvin rajallinen pääsy. Kulttuurikeskuksessa on usein tarjolla jotain mukavaa iltapalaa, mutta ei alkoholia, koska tilaisuus on periaatteessa avoin kaikille. Konsulaatit tarjoilevat myös syötävää tilaisuuksissaan, mutta koska ovella on portsari, on tarjolla myös alkoholia. Siis oikeesti synti vaan lisääntyy, miehet ja naiset sekasin normivaatteissa ja vielä ryyppäävätkin. Alkoholin käytön lisäämistäkö tässä haettiin???
Jonkinmoinen ahdistus tässäkin maassa tuntuu lisääntyvän, lieneekö Syyrian syytä vai mikä kuningasta painaa. Mellakoiden pelossa (!) vahvistaavat parhailllaan compoundin muureja, nyt tulee ainakin 5 metriä korkeita betoniseiniä piikkilankojen ja matalampien muurien lisäksi. Vai sattuko jollain vaan olemaan ylimääräsiä betoniaidan pätkiä? Tilanne tällä pysyy rauhallisena niin kauan, kun kunkku jaksaa lahjoa kansalaisiaan.
Pari lehtiotsikkoa kiinniitti huomiotani tässä viikolla. Suomessa on todettu, että lähi-idän kansalaiset syyllistyvät raiskauksiin länsimaisa veljiään useammin; eihän raiskaus täällä ole kielletty. Paikallinen lehti täällä neuvoi olemaan maksamatta elimiä välittäville toimistoille Pakistanissa etukäteen, voivat kuulema huijata ja munuainen jää saamatta.... pitäisi varmistaa, että luovuttajakin pääsee palkoille.
Kovin on erilaiset moraalikäsitykset maailmalla ja pohjoismaissa.
PiratBay toimii täällä edelleen ja leffoja voi sieltä nyysiä. Katsottiin eilen Bond-Graigin tähdittämä versio "Miehistä, jotka vihaavat naisia", surkea teos originaaliin verrattuna. Kyllä ruotsalaiset on parempia filmimaakareita, vaikka epäilyttäviä tunneleita Palmen luvalla tänne aavikole ovatkin kaivelleet vuosikymmenten myötä. Heja Sverige.
Rauhallista vappua, varovaisuutta siman nautintaan.

Saudit saunassa....

.... ja muita mukavia juttuja.
Käytiin paikallisessa K-rautaa muistuttavassa tavaratalossa. Eihän siellä mitään suomalaisittain katsottuna alkuperäistä rautakauppatavaraa ole, niin kuin nauloja kiloittain tai vessanpyttyjä, mutta on kesäkalusteita ja grillihiiliä sun muuta tarvekrääsää. Paikallinen sisäänheittotuote lienee valtavat valmiiksi kootut häälähjapaketit. Koska naimisiin aikovalla parilla ei tietenkään ole mitään kodinhoitokaluja etukäteen, kun juuri ja juuri ovat edes tavanneet ennen häitään, on kiva saada lahjaksi valmiita settejä. Siis tarjolla on kuution kokoisia pakkauksia, joissa on valmiina imurista tehosekoittimeen ja kahvinkeittimeen kaikki tarpeellinen. Valitse vain väri, punaisia vai harmaita Kenwoodeja. Myös astiat 24 hengen illalliselle patoineen pannuineen voi ostaa samanlaisessa laatikossa. Helppoa ja kätevää :) Jalallisia juomalaseja muuten kutsutaan täälläpäin mehulaseiksi, myös Ikean luettelossa.
Hämmästyyttävin juttu oli myytävänä oleva sauna, semmonen sähköllä toimiva irrallinen kaappi. Saman näkösiä on K-raudassa.

Näyttää pieneltä saunalta

Kuvassa olevan kaapin oli jo joku varannut, siis kysyntää taitaa olla. Hinta on about 5500 paikallista rahaa eli noin 1100 euroa.
Koska valokuvaus täällä on ajoittain hengellä leikkimistä, en uskaltanut kuvata todistamaani herkullista saunan ihmettelyä.
Paikallinen hemmo mekkoineen oli 2 kokopeitellyn vaimonsa kanssa ostoksilla, ja kovin olivat kiinostuneita tästä komerosta. Ongelmia tuntui tuottavan saunan sisämitat, 125 x 105 x 196 cm.
Olivat kaikki 3 sen verran hyvin syöneitä, etteivät ainankaan kerralla sisään mahtuisi. Suosittelen soolosaunailua heille, ei kimppakivaa. Mielenkiintoista olisi tietää, minkämoisissa asuissa herrasväki saunaan menisi... keinokuituinen abaya on aika inhottava hikisellä nahkalla.
Terassinaapurimme, 2 metriä korkean pensasaidan toisella puolella, ovat myös keksineet juoda aamukahvinsa ulkona. Kyseessä on toki muslimiperhe, mutta rouvan aamiasasu oli hämmästyttävä: abaya ja huivi, kasvoja hän ei peitä edes kauppareisulla. Kuuluuko abayaa siis pitää kotonakin?
Nyt kun abayan alusjuttuihin päästiin, on tässä maasssa jotain kehitystäkin tapahtunut. Naisten alusvaateliikkeisiin on nyt saatu lain voimalla naisia myyjiksi. Naiset ovat kuulema parempia rintaliivien asiantuntijoita ja mukavampia myyjiä kuin miehet. Heureka, että ihan asiantuntijoita. Naisten ammattimahiksethan ovat täällä varsin rajalliset, opetus ja terveydenhuolto ja jonkinmoiset toimistotyöt ovat olleet joten kuten aviomiehen luvalla sallittuja. Ikean ja Superpandan "vain perheille" kassoilla on jo jonkun aikaa ollut naisia, hunnutettuja, ja myös Body Shopit ovat alkaneet palkkaamaan naisia myyjiksi. Hyvä näin. Vielä kun laadukkaan huulipunan vois ostaa naiselta....
Kansainvälinen klinikka, jossa kävin risaa polvea näyttämässä oli myös paheennusta herättävä paikka. Siellä ei ollut mitään odotushuoneita tai tiloja miehille ja naisille erikseen, kaikki vaan samaan jonoon ja samaan tilaan. Potilaat kuitenkin näytti oleva enimmäkseen arabeja. Mites tämmönen riettaus on sairaalssa selitettävissä?
Tällä menolla tämä maa maallistuu jo tuhannessa vuodessa.... paitsi seuraava kuningas kuuluu olevan tiukan linjan mies. Toivottavasti pääsemme täältä pois, ennen kuin tästä tämän hetken kunkusta aika jättää.
Liikenteestä olen jo kirjoittanut, se on ihan hullua. Vesiturvallisuuskin on ollut kyseenalaista, mutta nyt oli kuukauden aikana tuulut ihan uusi määräys vesille. Kaikilla aluksessa olevilla on oltava pelastusliivit yllä kaiken aikaa! Totta oli, rannikkovartiostoa myöten kaikilla oli oranssia korkkia päällä. Liivien kelluttavuus tietenkin on ihan eri juttu, pääasia on, että pykälä on täytetty. Mukava nähdä, kuinka kauan tätä pykälää noudatetaan.... luulen, että juhannuksen jälkeen liivit saavat taas olla rauhassa penkkien alla:)) En toki ole skeptinen, mutta.......
Norjassa käydään oikeutta, kauhian kallista ja tuskallista. Tässä maassa ei ole veroja eikä rahaa juuri säästellä, mutta Breivikistä varmasti selvittäisi hyvin halvalla. Perjantaina ison moskeijan pihalle, ja se siitä.
Kevättä pukkaa, vesikin on jo ainakin 26 asteista.

Konferenssileskenä Pariisissa

Etukäteissuunnitelma toiselle lomaviikolle oli kiva; 3 päivää aikaa ihmetellä Pariisia itsekseni, illat paikallisohjattua tutustumista ruoka-ja juomakulttuuriin. Eihän se nyt niin mennyt, kyynärsauvoilla kulkeminen on kovin hidasta ja rasittavaa. Eikä ole edes käsiä vapaana kameran käyttöön tai ostosten kantamiseen. Kehno mäihä!
En minä nyt kuitenkaan hotelliin jäänyt makaamaan, toimitaan olemassa olevin resurssein. Pitempien pätkien liikkuminen sujui periaatteessa hyvin metrolla, junat toimii rivakasti ja tiheästi. Kyynärsauvakulkija tyrkättiin aina istumaan, aamuruuhkassakin... siis huomaavaisia nämä ranskalaiset. Portaat tuottivat ongelmia ja niitä oli paljon, liukuportaiden etsiminen oli turhauttavaa. Lisäksi metroverkostossa on kilometreittäin käytäviä, sommittelin mielessäni jonkinlaista urbaania suunnistustapahtumaa noihin loputtomiin ja epäloogisiin tunneleihin.
Pompidou-kulttuurikeskuksessa oli Matissen kokoelmanäyttely, teemana parit ja toisinnot. Paljon oli heppu toistanut mieleistään aihetta, kovin usein vaan oli työ jäänyt kesken. Samaa asetelmaa oli kuvattu kymmeniä kertoja, mikä lienee keskeyttänyt taiteilijan maalausinnon kesken appelsiinin värityksen. Oli joukossa valmiitakin juttuja, niitä jo koulusta tuttuja sinisiä naisvartaloita ja -muotokuvia.
Orsayn museo on entinen rautatieasema, paljon isompi tila kuin Helsingin asema. Siellä on paljon impressionisteja yms ranskalaista taidetta, näyttävä kokonaisuus. Eriytyisnäyttelynä oli Akseli Gallen-Kallelan kokoelmanäyttely. Melkein tuli koti-ikävä Imatran koskea katsellessa, Lemminkäisen äitikin oli mukana. Tauluja oli paljon ja taustat oli hyvin esitelty: mainiota suomalaisen kulttuurin esittelyä. Lisäpisteitä ko museo saa edes osittaisesta englanninkielisestä tekstityksestä.
Kävely on ehdottomasti paras tapa nähdä asioita ja tutustua kaupunkiin, siis yritin kävellä välimatkat parhaani mukaan. Koska ilma oli erittäin suosiollinen, olivat myös pariisilaiset ulkona. Terassiravintoloita on paljon, ja kaikki ne olivat tupaten täynnä, täällä ilmiselvästi vietetään aikaa sosiaalisesti ulkona enemmän kuin suomalaisessa "oma koti -keskeisessä" kulttuurissa. Varsinkin iltakävelykohteemme olivat monet kuin suoraan kliseisestä postikortista, eihän tämmöstä ole oikeesti kun elokuvissa. Miten ihmeessä pienellä kadunpätkällä menestyy muutama leipuri ja pari lihakauppaa, torimyyjiä ja juusto- ja viinikaupat kaikkien ravintoloiden seassa.... missäs se Prisma on, mistä saa niitä plussapisteitä??? Yksityisyrittelijäisyys, ja todennäköisesti myös laatu, ovat täällä kunniassaan.
Parissa isossa tavaratalossa kävin katselemassa, niin kuin jossain näyttelyssä, ihmettelemässä tarjontaa. Myyjiä on paljon ja mustiin pukuihin pukeutuneita (mustia) vartijoita vielä enemmän. Chanelin osaan myymälässä oli jono, pääsasiassa kiinalaisia. Kiinalaiset kuulema ostaavat silmää räpäyttämättä kauppojen kalleimmat luksustuotteet, kellot ja turkit sun muut arvotavarat. En jaksanut jonottaa, joten jätin pikkumustan oston seuraavaan kertaan. Katumuotia katsellessani tulin johtopäätökseen, että helman pituus ja kengän korko on yhteen laskettuna vakio; yhteensä max 20 cm. Siis jos kengissä on reilu 15 cm korot, peittää ns hameen helma ehkä juuri ja juuri mahdolliset pikkuhousut..... ilmahan oli aika lämmin, mutta silti.....
Tottahan se on, että ilmasto on Pariisissa suosiollinen, kumisaappaat ja tuulipuku eivät ole kovin usein tarpeen. Silti mietin pariisittarien suhtautumista mukavuuteen, korkokengät ovat näyttävät, mutta eivät välttämättä edes turvalliset mukulakivikaduilla. Olo käytännöllisissä tennareissa ja farkuissa tuntui ajoittain aika maalaiselta :))
Toisaalta, hyvin näytti HD Fat boy kulkevan pukumiehen käsissä, kypärää myöten kaikki kuin suoraan jostain muotihuoneesta.                                                                                                                              

Käykää katsomassa Hugo elokuva

Ulkomajoitus on hyvin suosittua Pariisissa

Suomessa on puhuttu poliisien vähentämisestä, ovat kuulema kalliita ylläpitää. Pariisissa poliiseja näkee tunissa enemmän kun Suomessa poliisikoulun valmistujaisjuhlassa. Niitä on jokapaikassa ja kaikilla mahdollissa kulkuneuvoilla. Säästöt näyttävät kohdistuneen rullaluisteleviin jeppeihin, heillä ei ollut minkäänmoisia suojavarusteita. Moottoripyöräpoliiseilla sen sijaan oli väkivahvat japanilaiset pyörät. Poliiseja oli aina 3 kimpassa; paikallislähteen mukaan ensimmäinen osaa kirjottaa, toinen lukea ja se kolmas valvoo näitä vaarallisia älykköjä:))

Viikko on jo toivuttu kulttuurikokemuksista, jalkakin paranee erilaisista kuntoutuskokeiluista huolimatta.

Kenties saamme elää:)))))

Rauhallista pääsiäistä.

Oppia ikä kaikki.....

Viikko sitten perjantaina ihastelin panoramamaisemaa korkealla Saas Fee`ssä. Hyvältä näytti, vaikka pieni epävarmuus kalvoi takaraivossa.
Tahko Pihkalan opein,  "ei se matka tapa, vaan vauhti" härkää sarvista ja sukset kohti alhaalla olevaa kylää.
Olin kuulema mennyt jo hurjempiakin rinteitä..... Puoli seinämää meni asiallisesti, sitten tuli pieni ongelma.
Yläpuolen suksi jäi kiinni johonkin kökköön ja minä sitten levälleen kun hämähäkki siihen rinteeseen..... Ei ollu kivaa ensin luisua holtittomasti ja sitten yrittää järjestellä raajoja anatomian oppikirjan mukaiseen kuosiin. Mieli teki laittaa pää alaspäin, ettei olis ihan pimeetä, mutta sitten olisin valunut taas holtittomasti....
Aika nopeesti totesin, että luut lienee ehjiä, mutta polvii lienee paskana. Ei tällä jalalla ja tällä päällä enää suksia jalkaan, soitetaan noutaja.
Rinteenreunalla odotellessani hautailin jalkaa lumeen ja luettelin mielessäni kaikki osaaamani rumat sanat. Näinköhän edes vähensivät kipua:)
Pelastuspartio koostui yhdestä miehestä suksilla ja pulkasta. Potilas pulkkaan, pitele remmeistä kiinni ja katsele maisemia...  Pulkan "aisat" poika laittoi lantiolleen, ja sitten vaan lasketteli alas. Jarrutellen kurveissa, mutta silti... huimaa hommaa.
Eikä kunniakas loppu hiihtoviikolle!
Hissillä pääsin alas kylään ja tasamaalla kävelemään jotenkin kovin huteran polven kanssa. En siis tuntenut tuskaa luovuttaessani suksia ja monoja pois, olisin joka tapauksessa halunnut huomenna tehdä jotain muuta...vaihteeksi.
Kylän lääkärin vastaanotto toimi rivakasti. Ilmoittautumislomake oli vasta puolivälissä, kun lääkäri oli jo ohjeistanut valmiiksi edellisen potilaan, (keski-ikäinen polvivammainen nainen kyynärsauvoilla) ja valmis katsomaan minua.
Vatkauksen ja kuvauksen jälkeen tuomio; sisäpuolen sivuligamentit (MCL) ja eturistiside (ACL) rikki, mahdollisesti myös polvikierukka tohjona. Ortoosi, kyynärsauvat, kylmää, buranaa yms ja magneettikuvauksen alkuviikosta.
Ei ollu yhtään kivaa, käveleminen oli kun suolla, joka voi pettää millon vaan. Positiivista on se, että tämä oli suunnitellusti loman viimeinen mäki.
Kuulostaa eksoottiselta, mutta oli hyvin "tavanomainen ja mauton"kokemus käydä magneettikuvauksessa Pariisissa. Yksityisklinikka jossain kellarissa, hissi oli rikki. Potilas putkeen ja luurit korville, hoitaja puhui vain ranskaa. Monitorin takana radiologi teki lausuntoa on-line ja selitti samalla Alainille kaiken näkemänsä. Varjoainettakin tuuppasivat sen enempää allergioita kyselemättä, ilmiselvästi en ole allerginen ko valmisteelle.
Tuomio ranskaksi: ligamentit ja eturistiside irti-poikki-katki-rikki, kierukka ehjä. Jipii, enemmän ehjää kun tohjoa.
Tässä vaiheessa konsultoin suomalaista hiihtoasiantuntijaortopedia. Tuomio: ortoosi, kyynärsauvat yms. Eturistisidettä mietitään myöhemmin, kun sivurakenteet on parantuneet.
Kotiuduttuani Jeddaan, kävin paikallisessa kansainvälisessä sairaalassa ortopedilla, lähinnä vakuutusyhtiön mieliksi. Oli muuten ihan toisen luokan sairaala, kun National Guards klinikka tuolla aavikolla. Kokolattiamattoja en kyllä hyväksyisi edes luksussairaalaan, mutta kristallikruunut oli komeita :)
Egyptilainen ortopedi ihmetteli polvea, hänellä on kokemusta rugbystä... väänteli niin, että koski, perkele!
Katseli myös magneettikuvat.
Sitten tuli paikalle ylilääkäri, saudi kansallismekossa. Siunasi egyptiläisen jutut, mutta halusi jalan immobilisoitavaksi, kahdeksi viikoksi jäykkään lastaan. Sitten kun se olisi ihan tönkkö, rusnataan taas mahdollisesti arpeutuneita sivusiteitä.....
Tuomio: sivuligamentit rikki, eturistiside ehjä. Immobilisaatio, ei lihaskunnosta tarvi nyt erikseen niin paljon huolehtia... eikä eturistisiteestä huolehtia:)
Siis galluppia on tullut tehtyä ja lopputulos on seuraava: kävelen saranallisella ortoosilla, ja palaan asiaan toukokuussa.
Nyt virittelen mielessäni erilaisia tukisysteemeitä, että voisin ajatella mennä mereen.... free lancereilla ei ole saikkua. Ehkä opin tämän vamman kanssa käyttämään hyväkseni esimerkiksi divemasterin palveluja sukelluskurssia pitäessäni. Ja ainakin teoriaa voin opettaa :)
Jokainen tapaamani lääkäri on maininut maagisen "regardin your age", ikäsi huomioiden.... tämä on traumaattista! Ihmisiä hoidetaan aktiviteettitason mukaan, ei ikävuosien mukaan. Minä en halua sohvalle telkkaria katteleen ja varovasti hitaita iltakävelyjä hyvällä kelillä suorittamaan!
In the next episode: hitaan kyynärsauvakävelijän ajatuksia Pariisista.
Mukavaa pääsiäistä, mässäilkää kohtuudella. Mämmi olis kyllä hyvää:)

Korkeanpaikan leirillä / koulussa

Vietin viikon Sveitsissä, hiihtolomalla. Paikka oli Saas Fee, kylä 1800 metrin korkeudella alppien keskellä. Komiat maisemat ja hienot ilmat, mutta ei murtomaahiihtoa.
60-luvulla hiihto oli tapa liikkua paikasta A paikkaan B, ihan niin kuin polkupyöräilykin. Koulussa lisäksi hiihdettiin välitunnit koulun ympäri kiertävää latua, siitä sai suorituspisteitä hiihtokorttiin. Näin aikuiseksi selvisin ilman minkäänlaista laskettelukokemusta. Ei se oikein ollut muotia vielä kouluaikaan, ja kaikki luppoaikanihan kului uima-altaassa joka tapauksessa.
Siis "minkä taakseen jättää sen eestään löytää". Järkevänä ihmisenä tietenkin menin hiihtokouluun, kauhian korkeita ja jyrkkiä mäkiä kun oli ympärillä. Hiihtovehkeet on hankalat, painavia ja puristavia monoja eikä suksillakaan oikein pääse edes tasamaata eteenpäin. No, kaikkeen tottuu.
Opettaja oli James, kehui syntyneensä samassa kylässä. Varmaan jo Paasikiven aikaan, joten kokemusta alpeilta alastulosta oli runsaasti. Alotettin alkeista, ja siinä pärjäsin kohtuullisen hyvin, koska sukset nyt kuitenkin ovat tuttu juttu. Pari päivää sujuteltiin lähimäissä, loivaa ja hidasta. En pidä itseäni sohvaperunana, mutta kovin oli jalat turtana iltapäivisin, ihan kuin pitemmänkin lenkin jälkeen. Muutenkin olo oli aika pehmeä , vaikka kuin ajattelin, ettei kaikkia  lihaksia tarvitse jännittää kaiken aikaa ihan varmuuden vuoksi. Lienekö ohuella ilman alalla ollut myös osuutensa?
Kolmantena päivänä siirryttiin jo tasoon yli 3000m. Kivaa sikäli, että lumi oli pakkaslunta ja radat sileitä ja kovapohjaisia. Vaan ihan kamalan jyrkkiä, ja pitkiä...  Moneen kertaan mietin alakoulun kirjoituksen opettajan sanontaa "hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis", kauneudesta viis kunhan pääsen alas. Ajoittain vauhti kiihtyi melkein hurjasteluksi, pelottavaa. "Harjoitus tekee mestarin", vai niin. Luota vaan painovoimaan, kyllä se hoitaa käännökset; miten Sveitsin painovoima nyt voisi huomata hoitaa alottelevan sukelluskouluttajan tasapainotuksen, fysiikan toimistolla  on taatusti kiirettä Cernissä kiihdytellä hiukkasia. Päätin kuitenkin, että en ryhdy kirkumaan, en itke enkä panikoi enkä edes anna periksi.
Ylin hissiasema on lähes 4 km korkeudessa, matkaa sieltä alas kylään kertyy about 11 kilometriä. Alpeilla myös pyöräilläään, hurjapäisimmät kuulema laskevat ylhäältä alas vajaassa vartissa. Eihän siinä ehdi edes maisemia nähdä:( Ylhäällä on ikijäätä, vaan se jäätikkö pienenee huimaa vauhtia, paikallisten mukaan reuna pakenee 25 metriä vuodessa. Ilmaston lämpeneminen on huono juttu, ei napajäätiköt sen enempää kuin alpitkaan saisi sulaa: vähentäkää autoilua!
Jäätiköltä laskettiin alas pätkittäin, suurin osa matkaa oli punaiseksi luokiteltuja rinteitä. Kovin tumman punaisia mielestäni, koska olivat ajoittain pystysuoria. Onkos ne mustat rinteet sitten negatiivisia? James oli hyvä lanttumaakarikin, ja sai porukan uskomaan omaan pärjäämiseensä. Keskittyneesti ja vain omaan itseensä ja suoritukseensa panostaen päästiin koko reitti alas ilman haavereita. Ja ilman tankkaustaukoja rinnekahvilassa.
Perjantaina oli iltapäivällä hiihtokoulu suoritettu, selvitin kolmannen luokan asiallisesti. Koska laskettelemaan oppii laskettelemalla, palasin tietenkin koulun jälkeen ylös jäätikölle. Omasta mielestäni kehityin päivittäin tässä mäenlaskussa, ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Piti mennä katsomaan Sveitsin korkeinta alppia, Monte Rosaa......  Olikohan ihan järkevää?????

Selän takana näkyy Italia, korkeutta about 3800m

Pieni hauska knoppitieto Sveitsistä: kaikki vakituiset asukkaat huolehtivat veron maksuistaan itse, työnanataja ei pidätä palkasta mitään. Sovit verottajan kanssa, miten makselet: kerran kuussa vai kerran vuodessa. Sitten huolehdit maksuista itse, niin kuin sähkölaskustakin, paitsi, että laskua ei tule. Kovin kuulostaa monimutkaiselta ja työläältä suomalaiseen veroehdotukseen tottuneesta.
Toinen omituinen juttu on jätepolitiikka; roskat saa laitaa vain ja ainoastaan maksullisiin virallisiin jätepusseihin. Pusseihin sitten kyllä saa tunkea kaiken perunankuorista olutpulloihin. Lasia kyllä kerätään, koko kylässä oli yksi piste, johon jättää tyhjät viinipullot. Panttijärjestelmää ei ole.
Eivät ymmärrä kierrätysiddeaa nämä juustomaakarit.
Pysykää kanavalla, hiihtojuttu jatkuu..... enhän minä tuonne ylös voi jäädä jodlaamaan://

Aikakäsitys

Nero brittifyysikko Stephen Hawking kirjoitti kirjan "Ajan lyhyt historia", teoreettisen fysiikan selitykset avaruuden mustille aukoille. Ko hemmo on lihastaudin rappeuttamana pyörätuoliin sidottu, vain oikea silmäluomi liikkuu. Luulis ajan käyvän pitkäksi.... omien sanojensa mukaan herra on kuitenkin ajatuksissaan vapaa, ajalla ei ole merkitystä.
Vapaata ajankäyttöä nämä arabitkin harjoittavat, täsmällisyys, paitsi rukoilussa,  ei ole tavoittelemisen arvoinen hyve näillä nurkilla. Kellokauppoja täällä on paljon joten luulis aikataulujen pysyvän hallinnassa. Todennäköisesti kellon tärkein ominaisuus on kuitenkin näyttävyys, ei sen ajannnäyttöominaisuudet. Maailman suurinta kelloa pykäävät Mekkaan, kuulema potkupallokentän kokonen taulu näyttää muslimien maailmanajan. Olen jopa kuullut, että nämä paikalliset prinssit ovat ehdottaneet Greenwitch'n ajan 0-statuksen siirtämistä Mekkaan, maailmassa kun on niin paljon islamin uskojia. Kellon tulevaisuuskin on hyvin hoidettu; koneiston myynyt sveitsiläinen firma myi samalla huoltosopimuksen 200 vuodeksi eteenpäin.....aika pitkä aika.
Kunnon muslimi rukoilee viidesti päivässä ja koska tämä on islamin luvattu maa ja maailman uskontopoliisi, on täällä muslimeille rukoileminen jokseenkin pakollista. Tietty sosiaalisella painostuksella, kasvatuksella ja koulutuksella on osuutensa, onhan näitä tapojensa ja uskomustensa orjia kaikissa kulttuureissa. Rukoukset katkaiset päivittäiset toiminnot, kaupat, pankit yms systeemit suljetaan ko ajaksi. Kaupan myyjä saa olla kristitty filippiino, mutta kauppa pannaan kiinni ja tauko pidetään, se on laki. Rukouksiin kutsutaan minareettien kovaäänisillä, joten sitä varten ei kelloa tarvitse. Moskeijoita on tiheämmin kuin jäteastioita, joten kutsun kuulee varmasti, halusi tai ei. Asuntomme ulkopuolella on 3 moskeijaa, joiden kutsut ja myös saarnat kuulen avoimesta ikkunasta; harmillisinta on, etteivät tyypit ole synkronissa vaan huuteleevat ihan epätahtiin.
Rukoukseen tarvittava aika on about 20 minuttia arkisin, mutta valmistautuminen ja toipuminen vievät aikaa.... varsinkin työaikaa. Työaika on muutenkin hyvin joustava käsitys paikallisten keskuudessa.... jos aamulla käyttää "liukuman" hyväkseen ja tulee pari tuntia myöhässä, on vahinko syytä ottaa takaisin iltapäivällä ja lähteä pois hyvissä ajoin ennen virka-ajan päättymistä. Työajan käyttökin on vapaavalintaista, omiin kansalaisiin ei sovelleta "tulos tai ulos" mentaliteettia.
Yrittäjästatuksella toimivat (ulkomaalaiset) torikauppiaat, parturit yms autonpesijät sitävastoin askaroivat aamusta yöhön. Miehet käyttävät täällä runsaasti parturipalveluita, eihän sitä nyt partaa itse kannata ajella. Näitä salonkeja on pilvin pimein ja ne ovat auki vielä puolilta öin, näyttää keskiyöllä olevan jopa kiireistä. Kummia yöeläjiä nämä paikalliset.
Unitutkijat ovat viime viikolla päättäneet, että kannattaisi nukkua kahdesti päivässä; siis kahdet päikkärit?  Koska saudin elämään kuuluu mennä parturiin puolelta öin ja aamun eka rukous on kohta viiden jälkeen, jää yöuni aika lyhyeksi. Tällä perusteella tyypit sitten viettäävät sietaa pitkin päivää, ja nyt vielä pohjoismaalaiset tämän siunaavat. Minä en nouse aamulla viideltä, mutta torkut iltapäivällä on kieltämättä kiva juttu. Työtehoa parantavasta vaikutuksesta en ole varma, mutta haittaako se mitä; terveellisyys ennen kaikkea:)
Sveitsiläiset äänestivät viikonvaihteessa työajasta ja nimenomaan lomaajasta. Ammattiyhdistys tarjotteli 6 viikon mittaista vuosilomaa, nykyisen 4 viikon sijaan. Eivät halua sveitsiläiset moisia hömpötyksiä, 4 viikon loma riittää ja viikossa tehdään 44 tuntia töitä. Pelkäävät kuulema, että maan kilpailukyky heikkenee, jos lomaillaan liikaa.... Naapurissa Ranskassa lomaillaan 6 viikkoa ja tehdään töitä 35 tuntia viikossa, niillä taitaa kuitenkin olla enemmän työttömiä?
Ajankäyttö Saudi arabiassa on kuitenkin insAllah, pohjoismainen täsmällisyys ja tehokkuus kannattaa unohtaa..... vaikiaa....
Suomalainen ammattiyhdistystoiminta näyttää tavoittelevan iltapäivien saippuasarjojen statusta, suhteita sinne ja kiusaamista tänne. Harmi, etten näe viihdyttäviä vakavahenkisiä telkkukeskusteluja asian tiimoilta:)
Työpaikkakiusaaminen on ehdottomasti kiellettyä, tuomittavaa ja rangaistavaa.  Jos pomo on niin hölmö, että nai alaisiaan, tai vice versa, ammatti-ihmisten on osattava pitää suhteet hyvässä ja pahassa erillään duunista..... jos ei sitten iltapäivälehtien lööppijulkisuus ole tavoitteena.
Hiihtoloma esissä, saapas nähdä kuin lumessa käy.

Uhanalainen hai

Dinosaurukset ja muut esihistorialliset önnimönnit ovat kadonneet vuosimiljardien myötä, vain kestävimmät ja parhaat designit ovat säilyneet jääkausien sun muiden ympäristökatastrofien yli. Meressä näitä "vanhanajan malliston" helmiä vielä kuitenkin harvakseltaan tapaa. Hailla on miljoonia vuosia vanha erinomaiseksi koettu muotoilu, ympäristöön sopeutuminen on lähes täydellistä ja kaiken lisäksi se on ainakin periaatteessa ravintoketjun huipulla. Ei pitäisi olla hätää.....
Hait ovat vähentyneet huimasti maailman meristä viime vuosikymmenten aikana lähinnä ryöstökalastuksen seurauksena. 100 miljoonaa haita ongitaan vuosittain, 3/4 osaa tästä määrästä vain evien takia. Aasiassa haineväsoppa on kulttiruokaa, sen syöminen antanee rajattomat voimat niin sängyssä kuin pörssimarkkinoilla. Kaikenlaisiin hullutuksiin ihmsiet uskovatkin, ja haiparka on puolustuskyvytön.
Malesian kiinalaiset hoitajat National Guardsin sairaalassa valistivat minua kiinalaisesta ruokavaliosta; kaikki muu paitsi kivet kelpaa ruuaksi. Tällä perusteella luulisi, että muutakin sapuskaa kuin haineviä riittää koko kansakunnalle.
Paskamoisinta tässä hainkalastuksessa on se, että haista leikataan kalastusaluksella evät talteen ja käytännöllisesti katsoen liikuntakyvytön typistetty (teurastettu) hai palautetaan jätteenä mereen.... mitäs sitä nyt sitä painavaa ruhoa kuljettamaan, kun evistä samoninkertaisen hinna pienemmällä vaivalla. Järjetöntä puuhaa.
Valistuneet ravintola- ja hotelliketjut (esim Shangri La) ovat jo lopettaneet hairuokien tarjoilun, ja nimenomaan ilmoittavat sen suureen ääneen: meillä EI ole haineväkeittoa! Nyt pitäs saaada  vielä asiakkaat ymmärtämään, että menestys tulee jostain muusta kuin ruokalistan antimista.... jos ei satu olemaan ravintoloitsija.

Upeita otuksia, ja ne pelkää meitä enemmän kun myö niitä.

Viime viikonvaihteessa sukelsimme 250 km Jeddasta etelään olevilla riutoilla. Säät eivät oikein suosineet, torstaina ei päästy ulkomerelle myrskyn takia. Aallot oli 3-4 metrisiä, yli pienen venemme katon. Vesi oli kovin sekaista, näkyvyys ajoittain kehnompaa kuin Itämeressä kesäkuumalla.
Perjantaina lähdettiin laiturista aamulla klo 07, oltiin jo kaukana rannasta kun tuuli yltyi sietämättömäksi. Ulkomerellä oleva riutta on mainio sukelluskohde, voimakkaat merivirrat tuovat  kaloja ruokailemaan ja ruuaksi, se on vähän niin kuin Prisma lauantaisin. Delfiinitkin olivat aamupalallaan meitä odottelemassa. Vesi oli kirkasta, näkyvyys ainakin 50 m ja paaaalljoooon kaloja.
Haita sinne mentiin katselemaan ja niitä myös nähtiin, useita kymmeniä. Isoja ja pieniä, harmaahaita ja valkoevähaita. Kaikki tyyni upeita otuksia, niitä voisi katsella tunteja. Sukellusaika on paineilmalaitteilla rajallinen, harmi. Yksinäinen vasarahaikin riutan reunalla pyöri, sillä on kyllä ihan omituinen muoto. Kaikenlaisia kalaparviakin ulkomerellä on ihan eri malliin kun kaupungin rantariutoilla, maisema melkein pimeni ajoittain, kun ui jonkun parven keskelle. Kalat eivät juuri ole nähneet sukeltajia, joten ei ne osaa pelätä meitä, parven jäseneksi hyväksytään helposti:)
Koska tuuli oli yli 20m sekunnissa, oli merisää aika kenkku. Kotimatka kesti reilun 3 tuntia, seisaallaan kuin ruuhkabussissa, paitsi että lattia keinui ja aina välillä "katosi" alta ja suolavettä tuli päälle 20 sekunnin välein..... paleli! Reissu kannatti silti, ehdottomasti.
Maantiellä jouduimme illalla hiekkamyrskyyn, näkyvyys ajoittain alle 50 metriä. Tiellä oli kinoksia, mutta ei ollut onneksi liukasta :)
Kevät on tullut tännekkin, aamulla linnut laulaa ihan erimalliin kuin kuukausi sitten. Lisäksi eilen iso parvi hanhen kaltaisia lintuja lensi meren yllä pohjoiseen... muuttomatkalla ilmiselvästi. Saattaa se lumi sulaa Suomestakin, ennen kesää.
Kantakaa huolta luonnonsuojelusta!