.... mutta kyllä kannatti:)
Indonesian pääkaupunki Jakarta on ainakin Suomesta katsoen etäänperällä, täältä lähi-idästäkin "keski-itään" on julma matka. Indonesia on maailman suurin saarivaltio, ja totta kyllä, maailman suurin islamilainen valtio. Lääniä riittää, vettä ja rantaa. Ihmisiäkin reilu 200 miljoonaa.
Hollanti piti Indonesiaa siirtomaanaan aina 40-luvulle asti. Japanilaiset miehittivät maan sodan aikaan, siitä on muistona kuulema paljon lentokoneen hylkyjä sekä meressä, että viidakossa. Itsenäistymisen jälkeen politiikkaa on hoidettu vallankaappausten ja korruption voimalla. Papuaa hollantilaiset yrittivät kouluttaa ihan itsenäiseksi valtioksikin, mutta ei paikalliset rahkeet riittäneet eikä tietenkään emävaltio halunnut menettää alueitaan.
Pääsaari Jaava on jo ylikansoitettu, sademetsät on hakattu asutuksen tieltä paperitehtaiden raaka-aineeksi. Tottahan se on, että puu kasvaa nopeammin kasvihuonemaisissa oloissa kuin Suomen Lapissa. Onko sitten mäntysellu sen parempaa sanomalehtenä kuin sademetsäsellu, on toinen juttu... ja paperilehdethän ovat häviävä luonnonvara kuitenkin. Ainakin paperimiehet ovat aasiassa edullisempia; Indonesian vähimmäispalkka on just nostettu huimasti, ad us$220.
Papua-Uusi Guinea on saari itäisessä Indonesiassa, se on jaettu kahtia. Länsi-osa kuuluu Indonesiaan, vaikka vaikuttaa aika autonomiselta alueelta, sekä hallinnollisesti, että kulttuurillisesti. Ihmissyönti ei kuitenkaan kuulune enää maakunnan tapoihin.
Jakartasta lennettiin kahdella erillisellä sisämaan lennolla, kaiken yötä, Papuan koiliskulmaan, Sorongiin. Lentokenttä oli aaltopeltiä ja muovituoleja, matkatavarahihna 5 metriä pitkä. Kiitoradan vieressä paikallista asutusta ja muutama puhveli hoitamassa viheralueita. Kiitoradan saa kuulema ylittää kotimatkalla, kunhan katsoo, ettei ole lentoliikennettä..... ihan niin kuin aikoinaan Imatrankosken ratapihalla. Vaunujatan ali saa mennä, jos veturista ei tule paljon höyryä...
Raja Ampat on alue Sorongista pohjoiseen, valtava luonnonpuisto. Ns satamasta ajettiin avonaisella moottoriveneellä kolmisen tuntia avomerelle. Ei ollu pojalla kompassia saati jotain gps:sää, palaili kai aamuisia latujaan lähtöruutuun eli saarelle nimeltä Kri.
Alue on luonnonsuojelualue, kalastus edes ongella kotitarpeikisi on kielletty. Dynamiitillahan täällä tapasivat aiemmin kalastella.... Alueella on kymmenkunta "lomakylää", suurimmissa jopa 10 mökkiä eli majoitusta parille kymmenelle turistille. Ajatuksella pien on kaunista! Kaikki on rakennettu paikallisin voimin ja paikallisista materiaaleista ja elo on mahdollisimman luonnonmukaista. Naapurin "ekokylässä" ei ollut edes asuntokohtaisia vessoja, suihkun virkaa tekee palju ja kauha. Rannoilla näkyi myös alkuperäiskansojen asumuksia, lähetyssaarnaajien avustuksella rakennettuja sieviä ja enimmäkseen siistejä kyliä.
Luonnonsuojelu ja sen edistäminen kuuluu Papuan provinssin toimiin ja siihen myös laitetaan runsaasti rahaa. Tämä on hyvä, onhan maa kokonaistaloudellisesti varsin köyhä. Lomakylämmme, www.papua-diving.com , Sorido Bayn omistaja, hollantilainen Max Ammer puuhaa alueen luonnonsuojelukeskuksen pomona. Asunut saarellaan jo reilu 20 vuotta. Kansainvälistä väriä luontoteema sai, kun Rainbow Warrior, Green Peacen lippulaiva ankkuroitui rantariuttamme reunaan. Tekivät kartoitusta alueesta viranomaisille, siis oikeasti valmistelivat rahankeruureissua Jakartaan. Kundit sukeltelivat pari päivää ja sitten laiva häipyi niine hyvineen, varsin sisäänpäin lämpiävää ja ylimielistä porukkaa. Maxin sanojen mukaan laivalla ei ollut mukana ensimmäistäkään tieteelistä auktoriteettia vaan porukat olivat reissussa vähän kuin lukion luokkaretkellä, katsellaan paikkoja, mutta ei sen kummempaa. Toki Green Peace tekee luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset ymmärtämään tämän maapallon ainutlaatuisuuden. Luulen silti, että Sea Shepherd, www.seashepherd.org kapteeni
Paul Watson saa enemmän konkreetista tulosta aikaiseksi. Vaikka ekoterroristiksi onkin nimetty ja monessa maassa etsintäkuulutettu.
Lomakauden ulkopuolella, äkkilähtökohteiden ulottumattomissa kun olimme liikkeellä, oli saarellamme varsin rauhallista. Palveluun kuului täysihoito, koska mitään vaihtoehtoja ei ole. Ateriat nautittiin kodinomaisesti isäntäparin, Jutan ja Steven ja em Maxin kanssa, ekalla viikolla muita vieraita ei ollut. Eikä paineita mennä baariin tai valvoa myöhään...
Luonnonsuojelu ja varsinkin kalastuskielto tekee sukelluksesta erinomaista, odota osaa 2.
Suomessa näyttää ilmatieteenlaitos varoittelevan tuskaisista helteistä... meillä on päivälämmöt about 50 ja yöksi laskee pahimmoillaan reiluun 30 asteeseen. Eikä mitään varoituksia sanomalehdissä. Jos ja kun kelit jatkuu tälläisenä heinäkuun eli tällä kertaa Ramadanin ajan, ovat paastoajat ihmeissään. Kun vettäkään ei saa juoda, jos oikeaoppisesti toimii....
Nauttikaa lämpimästä, ei se loputtomiin kuitenkaan jatku:(
Indonesian pääkaupunki Jakarta on ainakin Suomesta katsoen etäänperällä, täältä lähi-idästäkin "keski-itään" on julma matka. Indonesia on maailman suurin saarivaltio, ja totta kyllä, maailman suurin islamilainen valtio. Lääniä riittää, vettä ja rantaa. Ihmisiäkin reilu 200 miljoonaa.
Hollanti piti Indonesiaa siirtomaanaan aina 40-luvulle asti. Japanilaiset miehittivät maan sodan aikaan, siitä on muistona kuulema paljon lentokoneen hylkyjä sekä meressä, että viidakossa. Itsenäistymisen jälkeen politiikkaa on hoidettu vallankaappausten ja korruption voimalla. Papuaa hollantilaiset yrittivät kouluttaa ihan itsenäiseksi valtioksikin, mutta ei paikalliset rahkeet riittäneet eikä tietenkään emävaltio halunnut menettää alueitaan.
Pääsaari Jaava on jo ylikansoitettu, sademetsät on hakattu asutuksen tieltä paperitehtaiden raaka-aineeksi. Tottahan se on, että puu kasvaa nopeammin kasvihuonemaisissa oloissa kuin Suomen Lapissa. Onko sitten mäntysellu sen parempaa sanomalehtenä kuin sademetsäsellu, on toinen juttu... ja paperilehdethän ovat häviävä luonnonvara kuitenkin. Ainakin paperimiehet ovat aasiassa edullisempia; Indonesian vähimmäispalkka on just nostettu huimasti, ad us$220.
Papua-Uusi Guinea on saari itäisessä Indonesiassa, se on jaettu kahtia. Länsi-osa kuuluu Indonesiaan, vaikka vaikuttaa aika autonomiselta alueelta, sekä hallinnollisesti, että kulttuurillisesti. Ihmissyönti ei kuitenkaan kuulune enää maakunnan tapoihin.
Jakartasta lennettiin kahdella erillisellä sisämaan lennolla, kaiken yötä, Papuan koiliskulmaan, Sorongiin. Lentokenttä oli aaltopeltiä ja muovituoleja, matkatavarahihna 5 metriä pitkä. Kiitoradan vieressä paikallista asutusta ja muutama puhveli hoitamassa viheralueita. Kiitoradan saa kuulema ylittää kotimatkalla, kunhan katsoo, ettei ole lentoliikennettä..... ihan niin kuin aikoinaan Imatrankosken ratapihalla. Vaunujatan ali saa mennä, jos veturista ei tule paljon höyryä...
Raja Ampat on alue Sorongista pohjoiseen, valtava luonnonpuisto. Ns satamasta ajettiin avonaisella moottoriveneellä kolmisen tuntia avomerelle. Ei ollu pojalla kompassia saati jotain gps:sää, palaili kai aamuisia latujaan lähtöruutuun eli saarelle nimeltä Kri.
Alue on luonnonsuojelualue, kalastus edes ongella kotitarpeikisi on kielletty. Dynamiitillahan täällä tapasivat aiemmin kalastella.... Alueella on kymmenkunta "lomakylää", suurimmissa jopa 10 mökkiä eli majoitusta parille kymmenelle turistille. Ajatuksella pien on kaunista! Kaikki on rakennettu paikallisin voimin ja paikallisista materiaaleista ja elo on mahdollisimman luonnonmukaista. Naapurin "ekokylässä" ei ollut edes asuntokohtaisia vessoja, suihkun virkaa tekee palju ja kauha. Rannoilla näkyi myös alkuperäiskansojen asumuksia, lähetyssaarnaajien avustuksella rakennettuja sieviä ja enimmäkseen siistejä kyliä.
![]() |
| Kyllä tämäkin maisema kannattaa suojella |
![]() |
| Tytöt tykkää poseerata täälläkin |
Luonnonsuojelu ja sen edistäminen kuuluu Papuan provinssin toimiin ja siihen myös laitetaan runsaasti rahaa. Tämä on hyvä, onhan maa kokonaistaloudellisesti varsin köyhä. Lomakylämmme, www.papua-diving.com , Sorido Bayn omistaja, hollantilainen Max Ammer puuhaa alueen luonnonsuojelukeskuksen pomona. Asunut saarellaan jo reilu 20 vuotta. Kansainvälistä väriä luontoteema sai, kun Rainbow Warrior, Green Peacen lippulaiva ankkuroitui rantariuttamme reunaan. Tekivät kartoitusta alueesta viranomaisille, siis oikeasti valmistelivat rahankeruureissua Jakartaan. Kundit sukeltelivat pari päivää ja sitten laiva häipyi niine hyvineen, varsin sisäänpäin lämpiävää ja ylimielistä porukkaa. Maxin sanojen mukaan laivalla ei ollut mukana ensimmäistäkään tieteelistä auktoriteettia vaan porukat olivat reissussa vähän kuin lukion luokkaretkellä, katsellaan paikkoja, mutta ei sen kummempaa. Toki Green Peace tekee luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset ymmärtämään tämän maapallon ainutlaatuisuuden. Luulen silti, että Sea Shepherd, www.seashepherd.org kapteeni
Paul Watson saa enemmän konkreetista tulosta aikaiseksi. Vaikka ekoterroristiksi onkin nimetty ja monessa maassa etsintäkuulutettu.
Lomakauden ulkopuolella, äkkilähtökohteiden ulottumattomissa kun olimme liikkeellä, oli saarellamme varsin rauhallista. Palveluun kuului täysihoito, koska mitään vaihtoehtoja ei ole. Ateriat nautittiin kodinomaisesti isäntäparin, Jutan ja Steven ja em Maxin kanssa, ekalla viikolla muita vieraita ei ollut. Eikä paineita mennä baariin tai valvoa myöhään...
Luonnonsuojelu ja varsinkin kalastuskielto tekee sukelluksesta erinomaista, odota osaa 2.
Suomessa näyttää ilmatieteenlaitos varoittelevan tuskaisista helteistä... meillä on päivälämmöt about 50 ja yöksi laskee pahimmoillaan reiluun 30 asteeseen. Eikä mitään varoituksia sanomalehdissä. Jos ja kun kelit jatkuu tälläisenä heinäkuun eli tällä kertaa Ramadanin ajan, ovat paastoajat ihmeissään. Kun vettäkään ei saa juoda, jos oikeaoppisesti toimii....
Nauttikaa lämpimästä, ei se loputtomiin kuitenkaan jatku:(





