Mitä tänään syödään?

Talous lamaantuu ja elintarvikkeiden hinnat kohoaa. Lihantuotanto ei lyö leiville, kinkutkin pitää tuoda Tanskasta. Julkisten hankintojen periaatteiden mukaan porkkanaraasteet laitoksiin ostetaan Balttiasta halvemmalla kun lähimaanviljelijältä tuoreena. Lähiruoka-ajattelu ei välttämättä ole sama kuin kassalla maksajan kannalta edullisin vaihtoehto, loppupeleissä se ehkä kuitenkin parantaisi elämänlaatua.
Saudit ovat maailman lihavin kansa ja kakkostyypin diabetes lienee joka toisella yli 40-vuotiaalla. Syy on helppo nähdä marketin kassalla, roskaruokaa kärrikaupalla.
Mitäs eurooppalainen täällä sitten syö? Periaatteessa samaa kamaa kuin kotona Lappeenrannassa, paitsi tietenkin ilman Korpelan rieskaa ja omapoimimia kanttarellejä. Helpompi on sanoa, mitä meillä ei täällä ole:
ei mitään sianlihatuotteita eikä alkoholia:) Tuontituotteiden kohdalla ainut ongelma on logistiikkka, viime viikolla vielä oli esimerkiksi ruisnäkkäriä, saa nähdä tuleeko lisää ja milloin. Siis fleksiibeli ostoslista on tarpeen.
Paikallisten perusruoka on kana ja riisi. Marketeissa on sen 100 laatua riisiä, ja pakkaukset 1-25 kg. 10kg basmatiriisiä maksaa tarjouksessa noin 8 euroa. Siihen kyytipojaksi 10 kpl 900 gramman pakastekanoja, kokonaisia tietenkin, 16 euroa pakkaus. Valmistukseen maissiöljyä, 3,6 litraa vajaa 7 euroa. Johan tuolla pienen perheen kertaalleen ruokkii.
Paikallinen pikaruokaketju Al Baik tarjoaa puoli rasvakuorrutettua kanaa ja vuoren riisiä ja synteettistä valkoista leipää parilla eurolla. Ruokalistalla on 2 vaihtoehtoa, maustettu tai tulinen. Kuppiloiden edessä on jatkuva ruuhka.. siis menestyvä bisnes varsin yksinkertaisesti.
Lihaa tuotetaan itse ja tuodaan ulkomailta. Kameli on aina paikallista, lammas joko paikallista tai Uudesta Seelannista. Nautaa tuodaan Brasiliasta ja mielestäni hyvännäköinen sisäfile maksaa noin 8 euroa kilo. Amerikkalainen hormoniliha on tietty kalliimpaa, siinä kun on kaikki lisäainnet valmiiksi mukana.  Paikallisen lampaanviulun saa parilla eurolla / kilo. Naudan tai lampaan jauhenliha maksaa noin 1,50 /kg.
Pakastettua norjalaista lohta saa Ikeasta, paikallinen tuore kala on hyvää ja edullista.
Hedelmät ja vihannekset ostamme torilta, maksamme varmaan tuplasti sen minkä paikalliset, mutta ei nuo hinnat vielä pahoilta tunnu. Paikalliset tomaatit on oikeesti hyviä ja muitakin paikallisia juttuja löytyy. Kaikenlaisia vihreitä "heiniä" on runsaasti, tietäs vaan mihin niitä kaikkia voi käyttää. Tuore basilika on tuntematon, muita tuttuja tarpeellisa yrttejä löytyy. Hedelmien hinnoittelu on selkeää, paikalliset ja lähituotteet (Egypti, Jemen yms) ovat edullisia, tuontituotteet kalliita. Siis helppo valinta. Torin ongelma on ainoastaan, että möisivät mieluusti kaiken laatikoittain, nyt meillä on 8 kg appelsiineja:) Pienemmät tarpeet on siis ostettava marketista.
Suomalaiseen järjestelmälliseen kauppaan tottuneena kiroilen aika usein, kun en löydä, mitä haluan. Pailkallisia "sisäänveto tuotteita" kuten 5kg perunalastulaatikoita ja kilon majoneesipurkkeja on joka kulmassa, mutta esim. liemikuutiot oli kahvien kaverina. Eikä auta, että viimeiksi juttu oli tässä, paikat vaihtuu.... pitäsköhän siis tehdä niitä heräteostoksia.
Kaikkeen tottuu, vielä ei ole jääty ilman ruokaa kaupan järjestelyjen takia. Muutaman kerran kyllä on tehnyt mieli jättää ostokset kauppaan, kun heittääntyvät rukoilemaan just kun olet saavuttanut kassajonon. Se on sitten puolen tunnin breikki, kauppaan tutustumista. Hölmöö hommaa.
Kassapalvelu on kyllä erinomaista, silloin kun toimii. Poika lataa ostokset hihnalle, toinen pakkaa kaiken muovikasseihin ja takaisin kärriin. Sitten poika lykkää kärrit auton luokse ja lastaa tavarat kyytiin.... asiakkaalle jää vain maksaminen. Maksu omantunnon mukaan, pari rialia... <40 senttiä
Niin, meillä syödään tänään pastaa, munakoiso-tomaattikastikkeella:)
Varokaa kebabbeja, ainakin niitä länsirannikon tuotteita.
Käyttehän äänestämässä , minä täytin kanslaisvelvollisuuteni jo viikolla. Rahankeräyksen sijasta vaalihuoneistossa tarjottiin juotavaa ja pientä purtavaa.

Oikein hyvää Uutta Vuotta

Beduiiniravintola keskella hiekkaeramaata

Tassa pilkotaan kuivaa haita

Nyt on juhlat juhlittu ja lomat lusittu ja paluu arkeen esissä. Toivottavasti kaikki annetut ja edes suunnitellut uuden vuoden lupaukset tulevat täyttymään ja elämä hymyilee tulevanakin vuonna.
Vietimme juhlakauden Omanissa, sukelluksissa ja aavikoilla, baarissakin kävimme:)
Viime vuoden aikana opimme termin "arabikevät", yleisnimitys näille kansannousuille lähi-idässä. Eihän nuo mittelöt vielä ole läheskään ohi, kovin ovat riitaisia politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnosta ja muista yhtä vähäpätöisistä asioista. Arabit itse mieluusti kuitenkin toitottavat olevansa yhtä yhtenäistä perhettä; kaikki ovat veljiä ja sisaria keskenään ja kaikilla on sama kaikenkattava uskonto.... mitä nyt shunnit ja shiat vähän ovat erilinjoilla, muslimeja yhtä kaikki.
Minua hämmästyttää kovasti tämän "perheen" jäsenten erilaisuus. Näyttäs olevan susia ja lampaita ja ties mitä dinosauruksiakin suvussa, niin ovat erilaisia ainakin nämä saudi- ja omanveljet keskenään. Saudithan haluavat puuttua täällä kaikkeen tekemiseemme, kuului se sitten uskontoomme tai ei. Heillä on velvollisuus vahtia, että emme juo viinaa ja naiset peittelee itsensä mustalla abayalla eivätkä viekottele viattomia mieshenkilöitä. Ja tietty väärä-uskoisia kuuluu katsella hyvin alatyyliin.
Omanissa sen sijaan turbanipäinen tullivirkailija hymyili ja toivotti tervetulleeksi ystävälliseen maahansa. "Tax-free kauppa on tuossa kulman takana" oli lisäevästys. Totta, lentokentän tuloaulasta saa ostaa länsimaisesta valikoimasta wiskiä sun muuta, varsin edullisesti kaiken lisäksi. Turistit saavat juoda, jos heistä siltä tuntuu, hoteilleissa tarjoillaan alkoholia. Abayaakaan ei tarvitse, normi asiallinen pukeutuminen riittää. Toki paikalliset naiset voivat itsensä peitellä kuten haluaavat, mustalla tai väreillä, kokonaan tai osittain. Autoakin naiset saavat ajaa, silloin pitää kyllä silmät olla näkyvissä:)
Kaiken tämän lisäksi omanilaiset tekevät töitä ihan niin kuin ihmiset ainakin, kaikenlaisissa ammateissa, Tietty siirtyöläisikin on, varsinkin pienipalkkaisissa hommisssa, mutta heidän osuutensa maan työvoimasta on kohtuullinen verrattuna naapurimaihin. Turismi on tärkeä tulonlähde tälle öljymaalle ja sen eteen tehdään töitä. Luontomatkailun resurssit ovat paljolti muotoutuneet vuosimiljoonien kuluessa, aavikkoleirit ja opaspalvelut eivät vaadi huimia investointeja, lähinnä yritteliäisyyttä ja ystävällistä mieltä.
Joulun vietimme rantahotellissa, aattosukellukset oli kivat. Koska Omanissa siedetään hyvin kaikkia uskontoja, oli hotelli koristeltu eurooppalaisittain, joulukuusia ja joulupukkeja oli siellä sun täällä;)
Ravintola tarjosi monipuolisia ymmärtääkseni jouluherkkuja, kalkkuna oli tuttu juttu. Viinilista oli
asiallinen, joten kyllä meillä oli ihan juhlallinen olo.
Joulun jälkeen siirrytiin aavikolle, kovin on vuorinen ja vaikeakulkuinen tämä iso maa, vuoret on korkeita ja niitä on tihiässä. Vuohia ja kameleita ruokaili kivikossa, mitä lienee löysivät. Toisaalta, kylissä asuvat vuohet näyttivät toimittavan paikallisen Sitan tai muun jätefirman hommaa, tyhjensivät roskiksia. Jätteiden lajittelu ja kierrätys ei kuulu vielä edes tämän sivistyneen arabimaan toimintatapoihin.
Lounasta nautittiin paikallisen beduiiniperheen leirissä. Jonniinmoinen teltta, hiekkaa ja mattoja lattialla. Ruokalistalla riisiä ja kanaa ja salaattia. Lattialla istuttiin, haarukatkin meille annettiin... varsin hyvää ruokaa. Beduiineille hyvä busines ja elanto ja turisteille mukava lounas, eikä vaadi kummosia resursseja. Tosin, tuskin paikallinen terveystarkastaja käy kyselemässä hygieniapassien perään, onko kylmäketju varmasti katkeamaton ja onko tiskikoneen lämpö riittävä yms hätäpoistumisteiden ja palovaroittimien sijaintia...
Jälkiruuaksi saatiin kahvia ja taateleita, tuossa on kuppeja vesipaljussa, ota siitä.... Ei tietokaan vatsavaivoista:)
Hämmästyttävä kokemus oli myös uuden vuoden juhla Muscatilaisessa hotellissa. Illallisen jälkeen siirryimme kattoterassin "yökerhoon". Gin tonic tilaus poiki pöytään pullollisen Gordons giniä, tonic tölkkejä, jäätä ja laseja: laitelkaa itse mieleisiänne juomia:) Oli meitä 6 henkee jakamassa, mutta kuitenkin...
Yleisö oli värikästä ja monipuolista, paikallinen "Michael Jackson" imitaatiokin hauskutti esityksillään. Mukavinta minusta oli nähdä, että nämä omanilaiset olivat kansallismekoissaan mukana juhlissa, kaljaa sun muuta juomassa ja tanssimassa. Ei puhettakaan tekopyhästä piilottelusta tai sosiaalisesta painostuksesta, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Koitetaan olla suvaitsevia, siedetään kaikkia erikoisuuksia. Ja äänestetään presidentinvaaleissa.
Henkilökohtaisesti toivon tällä hetkellä oikeeta työpaikkaa, kovin ovat sietämättämän hitaita jotkut sairaanhoidolliset instanssit.
Täällä on talvi, lämmintä enää +25 ja sateita odotellaan...

Rauhallista Joulua Omanista

.... tasapuolisesti kaikille lukijoille.
Joulu sujuu sukelluksen merkeissä. Joulurauhanjulistuksen aikaan katselin tänään pohjassa nukkuvaa leopardihaita, olis varmaan voinu silittääkin :)
Hotellin respassa (ainut nettipaikka) laulaa juuri Bing Grosby valkoisesta joulusta ja oven pielessä töröttää komia joulukuusi. Kyllä tämä tästä, tuikkukynttilöitä on mukana ja ravintola tarjoilee myös punaviiniä.
Nauttikaa perinteistä, minä nautin uusista asioista.
Uudelle vuodelle toivon maailman rauhaa ja maailmantalouden paranemista.

Ranskalainen pikkujoulu

Joka vuosi tuntuu pikkujoulukausi ainakin suomalaisessa lehdistössä kirvoittavan jutun juurta; kuka on mokaillut ja kuinka pahoin yms galluppeja näyttää edelleen olevan. Luulen kuitenkin, että sekä ravintola- että taksiyrittäjien harmiksi pikkujoulut ovat vain varjo vuosikymmenten takaisista bakkanaaleista.
Tässä totaali jouluttomassa maassa ulkomaalaisten ryhmittymät järjestävät omia suljettuja bailujaan. Nyt minulla on kokemus ranskalaisten rakentamasta joulunaluspartysta.
Aika: keskiviikko 13.12, alkaen klo 2230, ilmoitettu aika klo 2100.
Paikka: Sierra Compound, muutaman tuhannen expatriotin "kylä" tässä ihan lähellä. Paikallinen juhlasali, joulukuusikin oli koristeltu
Baari: suppea, mutta oikea tarjonta
Buffet: keskitason työmaaruokalan juttuja, jouluun viittasi kuiva kalkkuna. Ranskalaista oli ainoastaan jälkiruokapöydässä ollut "jouluhalko", sukläämössöön kääritty sokerikakku.
Musiikki: discoteknoa, heiluvilla värivalotehosteilla ryyditettynä
Ohjelma: uusiin ihmisiin tutustuminen :)
Pöytäseurueeseeme kuului:
-kansaneläkeikäinen kummisetäfiguuri, sanoi olevansa alunperin egyptistä, mutta nyt irlantilainen
-mafioson vaimo, noin 25 v, Etiopiasta
-irlantilainen hippimies, jonka isoisä oli Sulo Ivalosta. Lappalaiselta poromiesesi-isältään hemmo oli oppinut tekemään viinaa hunajasta, hiivasta ja vedestä. Ihan kamala rankki.
-Saudi Airlinesin pilotti, keski-ikäinen teekutsuliikkeen kannattaja jenkki
-lentäjän vaimo, ilmiselvässä plastiikkakirurgiakierteessä oleva hienostorouva. Tuli mieleen se kauuniiden ja rikkaiden Taylor, tällä rouvalla kyllä suu vielä aukesi. Poskissa oli silikonit vähän päässeet valahtamaan....
-kansaneläkeikäinen mukamas ranskalainen alkoholisti homoseksuaali. Puhu sujuvasti venättäkin, kaikesta kännäämisestä huolimatta, vai juuri siksi?
-edellisen poikaystävä, about 25v hyvin pienikokoinen ja varsin sivistynyt arabipoika
Että tämmössessä seurassa teknoyökerhossa: varsin mielenkiintoista, mutta ei kovin mukaansa tempaavaa. Pahoja skandaaleja en nähnyt, vaan enhän minä niitä ihmisiäkään tuntenut. Jokunen kaatuminen tanssilattialla, ei muuta häiriötä. Tarpeetoonta lienee mainita, että olimme ensimmäisten kotiinlähtijöiden joukossa, aamulla alkoi sukellustyöpäivä.
Sitten politiikkakatsaus. Eduskunnassa riidellään, saako Patria myydä Saudi-Arabiaan aseita? Jos aseet ovat osa vientiteollisuutta, käyttääkö joku muu valtio sitten niitä eettisemmin, kuin tämä diktatuuri? Saudit näyttää valtaavan alaa myös rauhanomaisesti, yks prinssi osti ison osan Twitteriä sun muita medioita ja sommittelee myös oman tv-kanavan perustamista. Tuleeko tällä osaomistuksella sitten oikeus vaatia shariaa myös näihin  aiemmin vain länsimaisten käsissä olleisiin hapatuksiin ja tapain turmelijoihin.
Eiköhän nämä saudit ole kuitenkin turvallisempi vaihtoehto ostamaan kranaatinheittimiä kuin Pohjois-Korea. Pieni ja takapajunen maa, mutta pistää helposti maailmankirjat melkein sekasin.
Eikös se kaikkien maailmanjohtajien kliseinen joululahjatoive olekin maailmanrauha?
Rauhallisia jouluvalmisteluja, minä menen sukeltamaan :)

Home Sweet Home

Jo toista viikkoa olen nauttinut aurinkoisesta ja helteisestä säästä. Suomen lumettoman marraskuun jälkeen tämä valoisuus on mukavaa. Muutamia kertoja sain aamulla raaputella auton tuulilasia puhtaaksi jäästä, ei ollu kivaa. Työpäivän jälkeen oli taas ihan pimeetä.... Saimaan ranta oli jääsohkassa viimeisenä iltana saunoessani, menin silti säkkipimeään veteen.
Valkosormisuuteeni puuttunut erikoislääkäri kehoitti minua harkitsemaan lämpimämpää asuiympäristöä. Totta kyllä, täällä ei juurikaan koske sormia. Siis yksi hyvä peruste lisää asua ainankin toistaiseksi tässä kummallisessa maassa.
Vuodentakaiseen kokemukseeni verrattuna byrokratia on hävinnyt; tai ainakin nyt se rullaa kuin rasvattu salama. Tai sitten nyt on oikeat ihmiset hoitamassa oikeita asioita.
Täällä Alainin firmassa töissä oleva henkilöstöbyrokraatti sai käteensä asiallisesti Suomen ulkoministeriössä ja Saudi-lähetystössä leimatun avioliittotodistuksen kuukausi sitten, evästyksellä "toimi!" Meni melkein 2 viikkoa, ennen kun sain sähköpostiini ns kutsukirjeen toimitettavaksi Saudi-lähetystöön viisumia varten. Seuraavana arkipäivänä, eli maanataina menin lähetystöön ja kerroin haluavani lentää lauantaina. Tyttö sanoi, että 7 päivää kestää saada leima, mutta katsotaan.... soitti seuraavana päivänä, että viisumi on valmis.
Siispä lensin lauantaina suunnitelman mukaan, juuri ennen myrskyjen alkua.
Maanantai-aamuna kävin oleskelulupaa varten tarvittavassa terveystarkastuksessa ja se se vasta olikin hauska kokemus. Autonkuljetta puhui asioistani klinikalla mustien möykkyjen kanssa, maffi english.
Yläkertaan verikokeeseen, ole hyvä. Tässä vaiheessa jo harkitsin pakenemista, näytti aika kamalalta paikalta. Tunsin suurta helpotusta, kun näytettä tuli ottamaan aasialainen hoitaja. Niin mieli muuttuu kun vaihtoehdot on jotain vielä hurjempaa :) 1 putki verta, hiv, se riittää. Veriryhmä selvitetään kysymällä.
Sitten pitää ottaa keuhkokuva, etten vaan sairasta tubia. En tiedä laittoivatko kasettia 60-luvun koneeseen, enkä kanna siitä huolta. Kaikki abayat päällä, seiso tuossa.... valmis. En edes tiedä seisoinko oikeassa paikassa, vaan väliäkö tuolla. Pykälät tuli täytettyä, vastaus on valmis huomenna aamulla.
Ymmärrettävää, että tulos selviää nopeasti, kun kyseessä on vain rasti ruutuun tehtävä. Asiakasta ei konsultoida. Reilu vuosi sitten syyni oli tarkempaa, piti olla todistukset sairastetuista lastentaudeista ja negatiivinen raskaustestitulos yms. Tottahan sellaisen tietomäärän analysoimiseen menee viikkoja....
Sanomattakin on selvää, että tuo jonkun prinssin omistama klinikka tuomitsi minut täysin terveeksi kaikilta osin.... olisivatkohan edes huomanneet, jos olisin istunut pyörätuolissa tai kärsinyt pahasta astmasta. Tuolla paperilla sitten hakemaan lopullista oleskelulupaa, iqamaa.
Senkin kuuluu kestää parisen kuukautta, minun tapauksessani kokonaista 9 päivää! Edelliseen elämääni tässä maassa verrattuna minulla on nyt ihmisoikeudet. Saan pitää passini itse ja minulla on jatkuva exit-entry viisumi eli saan lennellä ulkomaille ihan mielihalujeni mukaan ilman etukäteisiä (2kk) anomuksia jollekkin hallintotyypille.
Suomen lehdistössä on viime aikoina keskusteltu Patrian asekaupoista Saudi-Arabiaan. Kaupat pitäisi perua, koska tämä on epädemokraattiinen ja diktatuurinen ja ties mitä valtio. Ihan totta, tuon epätasa-arvon allekirjoitan. Luulen, että byrokraateilla on eri linjat eurooppalaisille ja aasialaisille hakemuksille: Eurooppalinja oli ainakin nyt tosi sujuva:)
Matkalla tänne jouduin kivalle aikamatkalle 70-luvun neukkulaan. Yölento Istanbulista Jeddaan oli peruttu, joten veivät 5-tähden hotelliin nukkumaan. Marmoria ja kokolattiamattoa ja krumeluuria, lisämausteena baarissa näyttäviin juhla-asuihin pukeutuneita turkkilaisia naisia. Huone oli about puhdas ja suihkussa lämmintä vettä. Aamiainen oli kamala, kahvikin näytti vanhalta teeltä ja maistui ...., palvelu huonompaa kun Moskovskaja-hotellissa Breshnevin aikaan. Tulipahan käytyä Istanbulissa.
Lennon peruuntumisen syy oli mielestäni hyvä, ekologinen peruste. Aamulennolla meitä oli yhteensä 35 matkustajaa, osa edellisen päivän iltalennolta yhteyksien vuoksi myöhästyneitä, osa yölentolaisia ja osa oikeesti aamulentolaisia.... siis kovin vajailla koneilla lentäävät. Henkilökohtainen hiilijalanjälki kasvaa kauhiasti tuommosilla reissuilla.
Tänään on "perjantai" ja naapuri compoundilla ranskalaisten joulubileet; kiva nähdä mitä juhlaan kuuluu. Huomenna on taas sukellusta, se on kivaa. Typpibalanssinikin alkaa palautua normaaliksi 6 viikon sukellustauon jälkeen:)
Muistakaa marttojen neuvo jouluhösötyksessä: jos ette aio viettää joulua komerossa, ei sitä tarvitse joulua varten siivota.

Magic Kingdom osa 2/ kivusta nautintoon on matkaa.....

.....pelottavan vähän, jos edes sitäkään.... Biisi on nimeltään Hiekka, Apulannan tekoja. Sopii nimensäkin puolesta aavikkovaltioon. Duuni oli se kipu, nyt kerron nautinnoista :)
Työ on vain osa, vaikka kyllä varsin välttämätön osa elämää. Olen jo todennut, että viikossa on 168 tuntia, joista vietin sairaalassa 50-60, siis reilu 100 jäi ihan omaan käyttöön. Alunperin halusin Jeddaan, koska sukellus on jo yli 30 vuotta ollut tärkea osa elämääni ja Punainen meri on tunnetusti hieno sukellusmesta. Nyt voin jälleen todeta, että urheilusukellus on (hauska) täydellinen harrastus. Ilman sukellusta olisin palannut maitojunalla Suomeen.
Elämä on pitkälti sellaista, miten sen itse muotoilee ja miten asioihin suhtautuu. Minä päätin hypätä uuteen /sukellusmaailmaan ja uskaltaa muitakin ennen kuulumattomia juttuja. Lopputulos on mielestäni loistava.
Mukana on varmaan myös aimo annos hyvää tuuria ja onnea (mielestäni ansaitsen sen), tapasin oikeita ihmisiä heti seikkailuni alkumetreillä. Tämä vaati avointa mieltä, never say never.
Beachillä kuulema näytin epätoivoiselta... etsiskelin vain sukellusparia. No, olin aamulla sukeltanut jonkun egyptiläisen alottelijan kanssa, varsin työläs keikka. Tyyppi oli varmaan ostanut Open Water-lisenssinsä josta Kairon basaarista, halvalla. Kalliimmilla korteilla myös osataan sukeltaa...
Sveitsiläinen sukellusfriikki, kouluttaja Alain Mathys näki ahdinkoni ja lupasi sukeltaa kanssani ensi viikolla. No, siitä sitten poiki lisää sukellusta ja muutakin sukellusaiheista puuhaa, PADI-kouluttaja kurssikin talven mittaan. Sukellusihmisille tiedoksi: suosittelen vahvasti Padi-uran aloittamista jostain vähän helpommasta kuin kouluttajakurssista. Minä kuitenkin tein sen(kin).
Elämä muotoitui pikkuhiljaa: sairaalassa teen sen mikä on pakko, vapaa-ajalla sen minkä haluan ja voin. Sanomattakin on selvää, että ajatusmaailmani ei ollut National Guards -sairaalan hengen mukainen, tein vaan just sen mikä on tarpeellista, en yhtään enempää! Suomalainen tarpeellinen on kovin vähän aasialaiseen terpeelliseen verrattuna. Siis työtä niin vähän kuin mahdollista, täysin vastakohtainen  ajattelu entiseen elämääni verrattuna.
Osaamistani ja pärjäämistäni sukellusmaailmassa en koskaan epäillyt, vain ja ainoastaan uusi tulevaisuus herätti ajatuksia. Uskon kuitenkin kohtaloon, karmaan ja hyvään tulevaisuuteen. Siksi olen sanonut "eläkevirkani" irti "Etelä Saimaan keskusssairaalassa" ja jatkan elämääni Alain Mathysin aviovaimona Jeddassa. Tavoitteenamme on sukeltaa tulevaisuuteen yhdessä, männes näkkee mihin meriin päädymme.
Sota-aikoja on viime aikoina muisteltu ainakin lehdistössä ja uskon talvisodan ajatukseen: ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Viikon olen entisessä kustannuspaikassani leikkuussalissa puuhastellut ja olen jo nyt saanut ammatillisen itsetuntoni takaisin. Kiitos Indrekille, Jukalle (Kettunen), Arturille ja Beatalle ja kaikille muille, jotka uskotte ammattitaitooni leikkausssali sairaanhoitajana. National guards ei saanut minua tapettua.
Tänään saunoin Hinkanrannassa. Pohjoisesta tuulee, ilma on about 0 ja vesi jotain plussalla. Siis tietenkin uin... kaipaan Punaiseen mereen ja kotiin Jeddaan.
Kaiken kokemani ja kokemuksistani oppimani perusteella uskon nyt, että kaiken muutoksen/ parannuksen alku ja juuri on peiliin katsomisessa. Mitä minä voin tehdä parantaakseni omaa elämääni? Omia asenteitani voin muuttaa, antaa muiden kiukutella ja syytellä muita omasta kohtalosta; this is my life!
Yleisön pyynnistä blogi jatkuu, edelleen toivon ideoita ja kommentteja.

Magic Kingdom osa 1/ Tehtävä suoritettu

Vuosi on tässä omituisessa maassa lusittu ja sen tein, minkä lupasin. Minulla oli vuoden työsopimus tuohon itseään sairaalaksi nimittävään kuninkaan henkivartiokaartin ylläpitämään aikuisten päivähoitolaitokseen, yhtään työpäivää en ollut pois. Siis olen erittäin itsepäinen tyyppi, viisaampi olisi varmasti jo antanut
periksi.
Tulin tänne seikkailumielessä ja ajettelin olevani ammatitaitoinen sairaanhoitaja. Odotin oppivani uusia juttuaja, ja ajattelin voivani myös hyödyttää uutta työyhteisöäni osaamisellani. Ajattelin myös, että hoidon täytyy olla hyvin korkeatasoista ja vaativaa tässä sairaalassa, koska etukäteen täyttämäni pumaskat vaativat erittäin laajaa ja monipuolista osaamista. Tiedän myös olevani kohtuullisen fleksiibeli työtapojen ja toimien suhteen, enkä hermostu ihan pienistä ohjelman muutoksista. Ajatuksena "noinkin voi tehdä, mitä muuten teet?" ei ole vieras mutta mutta......
Nyt olen vuotta viisaampi ja tiedän olevani ammatillisen osaamisen ja joukkoihin sopeutumisen, uusien työtapojen oppimisen ja hyväksymisen sekä nöyrän palvelualttiin asenteen omaksumisen suhteen täysi  nolla. Siis leikaussalihoitajana ihan yhtä hyvä kun kuka tahansa nainen kadulta. Täällä lienee jono  Manillaan asti :) Kumman kasvattava kokemus, kun tajuaa pudonneensa ammatillisesti ihan pihalle ja samalla suorittavansa hidasta, mutta varmaa ammatillista itsemurhaa.
Papereita siivotessa luin joitain alkuviikoilla luennoilla kirjoittamiani kommentteja. Onneksi en silloin tiennyt, kuinka oikeassa taivasteluissani olin. Jos olisin oikeasti tiennyt työni tulevaisuuden, olisin varmasti heittänyt kirveen kaivoon. Suomessa pidin työstäni, enimmäkseen, enkä aamulla ensimmäisenä ajetellu voi v....! Kun työtä on tehtävä omaatuntoaan vastaan ja "think about the money" kommenttien saattelemana, rasittuu pää ihan kauhiasti. Sressi ei vähene kelloon tuijottamisella ja tuntien ja päivien laskemisella...
Työyhteisö oli jakautunut jengeihin ihan niin kuin kaikissa sairaaloissa ympäri maailman. Täällä kuiten jengien reviirit ovat mafiatasoa, eikä ulkopuolisia hyväksytä. Omaa "osaamista" suojellaan raivokkaasti ja muita puukotetaan selkään vapaasti ja avoimesti. Eurooppajengi on sairaalassa äänestänyt jaloillaan jo pitkään, siis ei mitään henkiinjäämis mahdollisuuksia. Arabien tai aasialaisten kanssa on vaikea päästä enempiin puheisiin kieliongelmien takia; en oppinut tagaloa tai edes arabiaa. Ryhmät pysykööt omissa kulttuureissaan. Lisäksi täytyy muistaa, että eri henkilöstöryhmät eivät juuri kommunikoi keskenään.
Mitä se semmonen tiimityö on, jokainen ajakoon vain omaa etuaa.
Kukas siitä potilasparasta sitten välittää? Omaiset päivystää leikkausosaston ulkopuolella väsymättä, illan tullen nukkuuvat siinä oven edessä tarpeen mukaan. Tietyt pykälät potilasturvallisuuden yms nimissä kyllä täytetään, mutta harvat muistavat sanoa edes hyvää huomenta potilaalle. Oman selustan  turvaaminen on enimmäksen "hauki on kala" tasolla. Rättikaavake on täytettävä kaikilta osin, oli kyse kokopäivän laparotomiasta tai lonkan suljetusta paikoilleen asettamisesta. Mieleen tuli ajoittain sopulilauma, joka sokeasti seuraa johtajaa, ja menee mereen...
Selustan turvaamiseen liittyy myös totaalinen oman vastuun kantamisen puute. Minkäänlaisia omia päätöksiä ei saa tehdä, kaikki luetaan säännöistä ja määräyksistä. Jopa instrumenttikorivalinnat on määrätty, omaa mielipidettä ei ole. Jos jotain puuttuu valikoimasta, se on aina Riad´in vika, kun ei pääkallonpaikka toimita. Rankaa puuhaa.
Johtaminen ja alaistaidot olivat myös kovin outoja. Johtajat eivät edes yrittäneet peitellä selkeää suosikkijärjestelmäänsä, tasapuolisuus ei ole täällä mikään hyve eikä sellaista tarvi edes ajatella. Rasismi ja rotuoppi jyllää täälläkin, usein uskonnon varjolla. Oma tavoitteen saavuttamiseksi ja aseman parantelemiseksi kaikki keinot on sallittuja, nuole ja puukota ihan tarpeen mukaan. Isolla osalla henkilökuntaa oli myös vaikeuksia ymmärtää, miksi siellä sairaalassa oikein käydään: no rahan takia! Mutta pitääkö sitä varten myös tehdä töitä, onks pakko jos ei taho? Tottahan kunnon mukava pomo antaa eri vapauksia.... ainahan tuolla noita vähemmän co-operatiivisia / vääräoppisia valkonaamoja löytyy...
Nyt olen jo toista viikkoa toipunut kokemuksestani ja painajaisetkin ovat enimmäkseen häipyneet. Niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa..... nyt pitäis miulla olla siis kovin vahva olo.
Työ on kuitenkin vain osa kokonaiselämää, hyvät ja huonot kokemukset pitää laittaa samaan kuppiin.  Mieli pitää pitää avoimena, kehnotkin kokemukset ovat oppia ikä kaikki.
Magic Kingdom osa 2 on positiivinen juttu :)