Pitääkö näitä pestä?

Kissanpojat

Kun siinä vanhassa lorussa sanotaan:
-huomenna mennään Lappeenrantaan
-mitä sinne tekemään?
-kissanpoikia pesemään
Nämä tyypit syntyivät reilu kuukausi sitten, tuohon naapuriterassille. Kun palattiin lomalta, siirrettiin rukkaset toisen naapurin aidan alta omalle terassille. Perusteena lupaus Alainin kollegan lapsille, meillä on kissanpentuja saatavilla.
Siis ruvettiin kissafarmareiksi;))
Koska pennut oli kovin pieniä ja heikkoja, päätettiin ruokkia ennen raskauttaan hyvin villiä emoa. Äkkiä tyttö oppi talon tavoille; ei pidä tarjota kynsiä käteen, joka ruokkii. Nyt äitikissa, Edda, on ihan kesy.
Poikasia on 3, ymmäryksemme mukaan 2 poikaa ja 1 tyttö. Tämä oletus perustuu hännäalusen vertailevaan tutkimukseen ja tietoon, että 3 väriset on aina tyttöjä. Musta- ja ruskeanaamaiset on 2-värisiä, valkoisella on kaiken kirjava häntä.
Pojat nukkuu kukkaruukussa tai pahvilaatikossa, ja seikkaileevat yöllä ties missä. Ainakin sen perusteella, että ovat ajoittain kovin likaisia. Lieneevät nuohonneet autoissa yms pienissä koloissa. Mahtuuvat kulkemaan tuon kanaverkkoaidan koloista läpi. Äiti kulkee omilla teillään, mutta tulee täsmällisesti ruokailemaan, ja syöttämään. Ja opettaa välillä kissataitoja, niin kuin peseytymistä.
Kovin vauhdikkaasti kehittyyvät kissat, ainakin ihmiseen verrattuna. Reilu 2 viikkoa on nyt seurailtu ja ihmetelty, kuinka monta uutta temppua ne ovat oppineet. Eilen onnistuivat kaikki 3 kiipeämään farmarin lahjetta syliin, puussa kiipeily sujuu jo vauhdikkaasti. Eikä nuo kauheesti rimpuile, vaikka ne niputtaa tuolleesti käsiin....

Sievästi rivissä, sopu sijaa antaa

Ruokailuakin on opetettu, siis kissanruokaa. Kolmantena päivänä pennut ymmärsi oikean syömisen jo täydellisesti, siis henkiinjäämisvietti toimii. Sisäkissoille on täällä laitettava panta kaulaan merkikisi omistuksesta. Kaikki muut on villikissoja, ja niitä kerätään ja tapetaan kaikilla compoundeilla säännöllisesti. Siis kissan elinikäoletus on hyvin vähän, edelliset pennut eivät todennäköisesti saavuttaneet vuoden ikää.
Nyt toivomme, että kissat säilyyvät meillä vielä kuukauden, jotta ruskeanaamainen, Macaron, pääsee oppineena kissana Melinan ja Giovannin hoitoon ja saa kaulapannan. Loppuperhe siirtyy sitten oman onnensa nojaan, ruoka roskiksista ja satunaisia tähteitä sieltä täältä. Tälläinen "kesäkissa" elämä on kissojen juttu täällä, enkä suostu kärsimään huonoa omaatuntoa siitä. Kaulapantakissatkin katoaa....
Niin, sisälle näitä kissoja ei lasketa.... tai ne kannetaan ulos, kun ovenraosta luikahtaavat.
Macaron on se ranskalainen mantelimarenki leivos. Ikään kuin 2 Väinämöisen palttoonnappia vastakkain, ja täytettä väliin. Napit värjätään täytteen mukaan, punasiksi, vihreiksi, yms ja täytteitä kukin leipuri tekee oman makunsa mukaan. Hyviä ovat:)
Hiihtoloman jälkeen on palattu arkeen. Eilinen on "kuiva päivä" eli en ollut vedessä. Seuraava mahdollinen päivä ilman sukellusvermeitä saataa olla vajaan 2 viikon päässä.....kivaa hommaa!
Pyörsin pyhät puheeni ja kovan suostuttelun jälkeen lupauduin opettamaan myös saudimiehiä.... kaikkenlaisia heikkoja hetkiä sitä ihmisellä onkin. Eiköhän tuostakin selvitä, sekä saudit, että minä.
Hiihdelkää vielä kun on kelejä:)
Ja kohtuudella niitä pääsiäisherkkuja.

Riippumaton lehdistö

Ja vapaa ja sensuroimaton journalismi.... edes ihmisoikeuksien onnelassa Euroopassa?
Koulussa jo opittiin, että lehdistöllä on oikeus ja vapaus kirjoittaa asioista oman mielensä mukaan, subjektiivisesti tai mukamas objektiivisesti. Sananvapaus ei tietenkään koske kaikkia maita, eikä asioita, mutta noin periaatteessa sana on mukamas vapaa ja sensuroimaton.
Rupesin miettimään sanomalehdistön roolia mielipidemuokkaajana enemmän kuin uutisten julkaisijana, kun huomasin lukevani ihan sanatarkasti samoja uutisia suomenkielisistä lehdistä kuin mitä Alain lukee omasta ranskankielisestä asiasanomalehdestään. Sama ylikansallinen uutisagenti ruokkii siis kaikkia lehtiä kuvin ja tekstein, kriittinen ja tutkiva asiankäsittely näyttää olevan tänä päivänä ajan- ja rahanhukkaa. Ja joskus myös hengelle hupaa, ikävä kyllä.
Toki meillä on kansainvälisiä juttuja, jotka sopiikin esiintyä kaikissa lehdissä. Myös paikallinen taatusti oman uutistiensä kulkija "Saudi Gazette" julkaisi pikkujutun paavin valinnasta ja tästä uudesta viranhaltijasta. Olematta mitenkään kiihkomielinen, tietenkin toivoin naista uudeksi paaviksi. Muuten tämä Gazette on aika säästeliäs ulkomaailman tapahtumien suhteen. Indonesian lainsäädäntöä käsitellään, koska aikoovat rajoittaa kotiapulaisten lähettämistä saudeille, liian suuri hävikki. Englannin prinssikin pääsi kuvaan, koska seisoi kuninkaan vieressä... Suurin osa on paikallisuutisia, vakavasti kirjoitettuja ja erittäin asenteellisia. Tyyli on vähän sama kuin Kansan Uutisilla aikoinaan, olemme oikean tien kulkijoita, ja turha tieto lisää tuskaa. Länsimaista poiketen täällä ei tunneta yksilönsuojaa, dekapitoitujen rikollisten nimet julkaistaan, kuin myös rikosten ja hoitovirheiden uhrien ja tekijöiden nimet ja taustat.
Suomenkielisten iltapäivälehtien jutuista puolet on näitä kansainvälisten uutistoimistojen juttuja; sairaslomalainen pelasti ihmisen hain hampaista ja sai duunistan potkut, filmitähti sitä ja Rihanna tätä. Toinen puoli on sitten vain suomalaisia kiinnostavia nykäsiä yms kotimaisia juttuja. Kauhiasti on tuhlattu tilaa Hautalan ovirempalle ja sen retostelulle. Ymmärrän kyllä, että kyse on periaatteesta, mutta turha nuukuus ja pieni varkaus ei kannata. Eikö tuota nyt ole tärkeempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä juttua miettiä.
Sensuurista sen verran, että jääkiekkotuloksen sun muut luettelot ei näy lehden sivuilla. Tulokset pitää poimia artikkelin sisältä. Ja hakukoneet on tietenkin sensuroituja ja blokattuja, esim mitään seksiin viittaavaa ei voi katsella, tulee ainoastaa viraston pahoittelu, ettei sivu ole sopiva näytettäväksi.
Hesarissa on enempi asiajuttuja, osa niistäkin kopioituja. Uusi juttu on HS hitaat, artikkelit jotka on tehty ajan kanssa ja tarkoitettu myös luettavaksi ajan kanssa. Niissä jutuissa on paljon taustatietoa, ja kielikin on kohtuulisen oikeaoppista. Lisää tuollaista luettavaa!
Pariisissa käytiin katsomassa Osama Bin Ladenin etsintää ja murhaa koskeva leffa, ihan mukava katsottava, kiduttamisineen kaikkineen. Luin muutaman piiiitttkkäääään artikkelin asian tiimoilta ja kyllä vähän hämmästyin. Valtaosa jenkeistä uskoo vuoren varmasti, että Bin Laden räjäytti kaikki 3 tornia ja Pentagonin siihen päälle, kyllä se semmoseen pystyy. Se kolmas tornihan putosi kuin korttitalo, ilman mitään osumaa.... Kyse on markkinoinnista, oli se sitten politiikka tai uskonto. Tai terveellinen elämäntapa:)
Nauttikaa revontulista, täällä ne ei näy vaikka kuin olis kirkas taivas.

Keskieuroopan mäkiviikko

.... meni paremmin kun Poutiaisen Tanjalla. Tosin jätin hypyt pois ohjelmistosta, keskityin pysymään jaloillani ja kuperkeikatkin yritin suorittaa hallitusti, kiinalaisen hillityn ja hidastetun  Taj Chi -idean mukaisesti. Ja selvisin ilman merkittäviä mustelmia:)
Laskettelu on kovin rankka laji aloittelijalle, kun pitää ihan varmuuden vuoksi jännittää kaikkia mahdolisia ja myös mahdottomia lihaksia, otsanahkakin oli alkuviikosta rasituskipiä. Viikon myötä homma sujui pikkuhiljaa helpommin, enkä enää melkein oksenna kauhusta punaisten keppien pystysuoraseinäisessä viidakossa.... jos en kyllä kilju riemustakaan jyrkillä seinämillä. Loppuviikosta tulin alas rinteen yhdellä laskulla, jossa piti alkuviikosta pysähtyä muutaman kerran ihan vaan jalkojen hyytymisen takia. Kyllä tämä tästä, eiköhän tämänkin lajin opi harjottelemalla:)
Champoussin on ihan pieni kylä alpeilla Geneven järven eteläpuolella Sveitsissä. Rinteissä oli tilaa, se rauhoitti mieltä. Alueella on useita laskettelukeskuksia, ja rajan Ranskaan voi ylittää suksilla, tai lumilaudalla. Meillä oli tarkoitus käydä "ulkomailla" hiihtämällä, mutta hissirikon takia piti jättää reissu seuraavaan kertaan. Ranskaan olisi kyllä ollut helppo mennä, mutta paluumatka olisi ollut talvisotahenkinen umpihankihiihto, ei meistä semmoseen ole. Better luck next time: nythän on tullut todistettua, että ilman polven eturistisidettä voi lasketella, ainakin keski-ikäisellä amatööritasolla.
Tiikeri ei pääse raidoistaan, vaikka olisi 3000 metrin korkeudessa sukset jalassa; myin muutaman sukelluskurssin joutessani liitovarjohommia ihmetellessäni. Ihan on turha väittää, että olosuhteet on yrittäjyyttä vastaan, pitää vaan tarttua tilaisuuksiin.... libanonilainen pariskunta aloittaa sukelluksen opiskelun ensi viikolla "koti beachillamme"... siis kovin on pieni maailma, kun melkein naapureita tapaa lomallakin.

Tästä muutama kilometri  alas, hallitusti

Urheiluviikon jälkeen oltiin muutama päivä Pariisissa, Alainin työasioissa. Kylmä keli, mutta muuten mukavaa.
Hotelli oli Bastilion alueella, keskellä "kliseisiä" postikorttikatuja. Mutta ympäristö on ihan todellinen, ei kulissi. Alue on erityisesti ortodoksijuutalaisten ja homojen suosiossa, tupaten täynnä olevia baarikatuja, pieniä ravintoloita ja kauppoja. Värikästä menoa.
Katukuvasta päätellen pariisilaiset ovat korkeintaan normaalipainoisia, jos eivät peräti laihoja. Miten ihmeellä kaikki ravintolat, leipurit, liha- ja juustokaupat on kaikenaikaa täynnä asiakkaita, mihin se ruoka uppoaa? Vai onko kyseessä "laatu ennen määrää" ideologia?
Kun ostat lihan teurastajalta, saat taatusti hevosta, kun pyydät hevosta. Vielä kun itse jauhat sen, saat hevosjauhenlihaa, et jotain kaasupakattua vaaleanpunaista kamara-kanamössöä. Eivät ole supermarkettien ja valmisruokien ystäviä nämä pariisilaiset.
Ravintolatkaan eivät ole kuulleet ketjuista ja standardimenuista. Kaikki kiinteistöt ovat satoja vuosia vanhoja, ja niiden ehdoilla pelataan. Seinät on vinksallaan ja lattiat kuopalla, pöydät minimaalisia ja tuuman päässä toisistaan, mutta mitä sitten jos ruoka on hyvää. Wolkoff on laatupaikka, alkuperäisyyttä kunnioittaen. Pariisilaisen mittapuun mukaan istumapaikat voisi siellä helposti kolminkertaistaa:)
Hauska paikka oli kirjakaupan ja viinibaarin yhdistelmä. 2 huonetta, yhteispinta-ala reilu 20 neliöö, myynnnissä klassikkopokkareita ja lastenkirjoja ja laatuviiniä. Siis valitset kirjan, ja sitten siihen sopivaa viiniä seuraksi, tai päinvastoin. Lisäksi voi nauttia juustoa ja lihaleikkeitä.
Istuimme "takahuoneessa" iltapalallamme. Vasemmalla istui nuori  pyhää sotaa opiskeleva arabi, söi ja joi, mehua. Oikealla istui aasialainen nuori mies, punaviiniä ja Danten Jumalainen näytelmä.... Molempien ihmissuhteellinen suuntaus kävi selvästi ilmi, toivottavasti pojat pääsivät väleihin, kun poistuimme heitä häiritsemästä. Monikulttuurista:)

Viinibaari-kirjakauppa

Naistenpäivän kunniaksi näytti Air France naisittaneen jättiläislentokoneensa. Jo muutama viikko sitten ihan tyttöporukalla lennättivät meidät Pariisista Geneveen, mihin niitä miehiä lentokoneessa erityisesti tarvitaan?
Nämä paikalliset auktoriteetit näyttäävät sommittelevan rikollisten rankaisua kaulan katkaisun sijaan ampumalla. Kun on kaulankatkaisijoista kuulema pula, ja ovat paikallislehden mukaan vielä vähän epäluotettaviakin. Lieneekö pyssymiehiä  sitten enmmän, tiedä häntä. Tuli vaan mieleen, että eikös se giljotiini ollut jonkinmoinen automaatti, miks eivät ostais noita koneita jostain museoista....
Reissussa on kiva olla, mutta myös kotiin on kiva palata. Paluulennolla Saudian lentoemot tyrkkäsivät lounaan eteen 11.30, kahvia tarjottiin 11.32 ja brikat kerättiin 11.50.....sitten jaettiin silmälaput ja pantiin valot pois, hyvä yötä.  Niin, kyseessä oli päivälento. Eikä edes vettä tarjoiltu loppulennon aikana.... taitaa olla tytöillä urakkapalkka.
Merivesi on 27 ja ilmakin reilu 30, mikäs täällä on lämmitellessä:)

Sveitsissä on kylmä

Näin kylmää eri ole kuulema ollut miesmuistiin, paitsi viime joulun kieppeillä. Pakkasta on 5-15 astetta ja siihen päälle reipas tuuli, ei oo mukava ulkoilukeli. Vaikka untuvatakkiin ja rukkasiin pukeudunkin:)

Geneven järven koilisranta on yhteen sulautuneita perinteisiä pikkukaupunkeja ja viinitiluksia kilometrikaupalla, rantabulevardi on huomattavasti pitempi kuin Myllysaaresta Pikisaaren kulmille. Kesällä olisi varmaan loistava lenkkeily-ympäristö.

Vaikka pakkasta on runsaasti, järvi ei ole jäässä. Joutsenet, nokikanat ja tavanomaiset pullasorsat ovat ympärivuotisia asukkeja. Sen sijaan koskaan ennen ole nähnyt noin valtavia koskelo- ja telkkälaumoja. Näyttää siis olevan suosittu vesilintujen talvehtimispaikka, tämä Sveitsin Riviera.

Sveitsi tuntuu olevan monessa suhteessa mukavacnkotikutoinen ja  retrohenkinen yhteiskunta. Vietettiin muutama päivä La Tour de Peilz nimisessä paikassa, paremmin tunnettujen Montreauxin ja Veveyn välissä. Kaiken maailman byrokratiapaikoissa käytiin asioita selvittelemässä, keskittäminen on kaiketi tuntematon käsite näillä nurkilla. Ja officet on ulkoisesti kuin Kaurismäen leffoista, paitsi, että palvelu on ylen ystävällistä.

Yhtään pikaruokapaikkaa  en nähnyt, pieniä, täynnä asiakkaita olevia paikallisa tavernoja sen sijaan on joka kulmassa. Syötiin juustofondye´tä tälläisessä kulmakuppilassa, julman hyvää kaikkine snapseineen. Paikka täytti ympäristöteknisesti täydelleen Kannuksessa olevan 60-luvun ilmiasussa olevan Annelin baarin tunnusmerkit, muovikukkineen ja pitsiverhoineen kaikkineen. Paikka oli ihan täynnä ruokailijoita, nuoria ja vanhoja. Kaikilla tavoitteena maittava illallinen ja mukava illanvietto, humalaisia ei näkynyt.

Ihan vastakohtaisia juttujakin löytyy. Teollisuusalueelta löysimme parhaiten koskaan näkemämme sukellustarvikekaupan. Kuivapukujakin roikkui rekeissä yli kymmeneltä valmistajalta, myös suomalaisia Ursuit pukuja.... ja kaikkia kokoja ja värejä, ja lisävarusteita. Puhumattakaan kaikista laitteiden ja vehkeiden huoltoon tarvittaviasta nippeleistä. Mitä tuosta kaupasta ei löydy, sitä ei todennäköisesti tarvi.

Samaiselta teollisuusalueelta löytyi myös mukava sisustustavaratalo, kiva katsella tyylikkäitä huonekaluja ja sisustustarpeita Jeddan krumeluuritarjonnan sijaan. Kaupassa oli myös yleisö-wc, ei tarvinnut pyytää avainta mistään tai laittaa kolikkoa oveen. Harvassa hotellissakaan on yhtä tyylikkäät käymälät, froteiset käsipyyhkeet ja kaikki..... eikä kengän jälkiä istuimen reunoilla:))

Henkilökohtaset froteepyyhkeet....

 Nyt on jo 2 päivää laskettu mäkeä, keli oli tänään aika aurinkoinen. Kaikki raajat on toistaiseksi anatomian oppikirjan mukaisessa kuosissa, vaikka metsään kertaalleen tänään ajoinkin. Asiantuntijat sanoo, että lumi on nyt aivan loistavaa, miulla kestää vielä jonnii aikaa ennen kun osaan täysillä moista herkkua arvostaa.

Ai miks Vevey ja Montreaux on tunnettuja?

Veveyssä asui Charlie Chaplin ja se on maailman suurimman valmisruokavalmistajan eli Nestlen pääpaikka.

Montreaux on tunnettu jazz festivaaleistaan ja ennen aikaan oli joku telkkariohjelma festivaalikin. Ennen kaikkea kaupunki esiintyy Deep Purplen, kaikkien kitaransoittajien ensikappaleen, "Smoke on the Water" lyriikassa; "We all came out to Montreaux, on the lake Geneva shoreline..."  ja sitten palo se kasinokin.... 

Uudempaa musiikkimakua kaupungissa edustaa edesmenneen Queen-kingin Freddie Mercuryn patsas.

Muistakaa, että hevosen liha on ihan syötävää ja sitä on luultavasti kaikki valmisruokia nauttivat ihmiset jo syöneet kautta maailman sivu. Jos on kovin tarkka ateriansa alkuperästä, kannatattaa liha ostaa kauppahallista ja leipä ja perunat torilta. Ja paljon muuta ei sitten kai voi enää syödäkään....

Hiihtoiloa:))

La Tour de Peilz´ssä huolehditaan myös puista

Pikapäivitys

Huolimaton olin aamupäivällä, en tarkistanut viimehetken kissatilanneta.
Kolmivärinen yllättävän hoikka neiti näyttää pyöräyttäneen kolme poikasta viime yönä. Toissapäivänä näin vielä emon kiipeilevän ja hyppivän pensasaidan päällä, että se siitä hankalasta loppuraskaudesta.
Perhetapahtuma onneksi näyttää tapahtuneen naapurin puolella aitaa...

Ihan tuoreita kissanpoikia

Cats......

......eli meijän peräkamarin pojat.
Paikallinen kulttuuri ei juuri hyväksy lemmikkieläimiä, elukat on uskonnon mukaan saastasia. Koiria täällä ei juuri näy, compoundilla on pari länsimaisten perheiden "sisäkoiraa", mutta kaduilla ei ruffuja näy isäntiään ulkoiluttamassa. Kissoja sitä vastoin on runsaasti, enemmän ja vähemmän villejä.
Vielä vuosi sitten compoundilla on oli ainakin 100 irtokissaa, ne kokoontuivat yhden hihhulin ruokintapisteeseen joka aamu 0630. Sitten ruokinta kiellettiin ja kaulapannattomat kissat kerättiin parempaan talteen. Kissoja kuulema poimitaan yön aikana ja ne viedään aavikolle kuolemaan.
Vuosi sitten lomalta palatessamme terassillamme oli emo ja 3 kissanpentua. Ajateltiin, että kyllä ne siitä katoaa, jahka jalat kantaa. Emo kyllä kaikkosi, mutta pojat jäivät näille sijoilleen. Tarjoilimme niille vettä, muun safkan tonkivat roskiksista tai saivat ystävällisiltä naapureilta. Yöksi ne palasivat omaan nurkkaansa.
Aluksi kutsuimme kissoja vain numeroilla 1, 2 ja 3, ihan kun Spectren agentit vanhoissa Bondeissa. Kesällä totesimme, että näyttäävät asuvan pysyvästi terassilla, siis nimesimme ne oikeasti. Pieni ja fiksu ruskeanaamainen on Bruno, sveitsilaisen rohkean ja ystävällisen byrokraatin mukaan. Seuraava on Carlo, iso, lihava ja loivaliikkeinen, Alainin entisen duunikaverin alter ego. Kolmas, agressiivinen "camel boot" tyyppi on Roberto, esikuva niin ikään Alainin menneisyydestä.
Koska jätteiden kierrätys on tässä maassa olematotonta, päätimme edes yrittää, ja ryhdyimme käyttämään poikia kompostin korvikkeena. Kaikki orgaaninen uppoaa, juuuston kuorista kanan luihin. Tarjoilu on kuitenkin sattuman varaista, riipuen omasta ruokalistastamme. Eikä mitään serviisiä tietenkään ole, kun olemme lomalla.
Roberto alkoi syksyllä olla öitä pois kotoa, kävi vaan syömässä ajoittain. Mutamaan kuukauteen ei ole enää näkynyt ollenkaan. Kaks muuta pysyivät kun tauti, joka aamu nukkumassa tuoleilla. Kuukausi sitten yllättäen Bruno katosi kokonaan kertaheitolla; lienee poimittu aavikkokuormaan. Tästä seurasi, että yksinäinen Carlo ei uskaltanut enää liikkua mihinkään, kiehnäs vaan jaloissa kuin takiainen...
Kaikesta keräilytoiminnasta huolimati kissoja on edelleen, ja kevät on tunnetusti lisääntymisaikaa. Nyt 2 raskaana olevaa neitoa on vallannut Carlo-raukan reviirin, ne pöllyttää kissan ulos terassilta mennen tullen. Ei ole Carloa enää näkynyt päiviin, yöllä kyllä kuuluu jotain tappelun melskettä. Siis nyt on kissoista päästy eroon.
Vai onko päästy eroon... jos nuo mammat nyt majoittuu meijän nurkkiin? Ainahan niitä voi hätistää pois, vaan kun lennämme aamuyöllä Sveitsiin lomalle. Siis emoilla on rauhallinen terassi omassa käytössään pari viikkoa, tosin ilman palveluita. Saapas nähdä, monta poikasta löytyy kotiin tullessa.

399 rialia on 80 euroa, mehusta

Enkä oikeesti sure, jos terassi on tyhjä palatessamme, koirat on mielestäni edelleen kivempia. Vaikka nyt olen jo noihin ulkokissoihin tottunut.

Bruno

Supermarketissa sattui silmään mielestäni ylihinnoiteltu mehupullo. Mielestäni edes laadukas skumppa ei saa maksaa 80 euroa, eikä mehu ainankaan, vaikka olis minkälaiseen pulloon pakattu. Kun muuten ollaan niin kovin tiukkoja näitten uskontosäännösten kanssa, eikö sitten länsimaisen hapatuksen teeskentely ole synti?
Huomenna voimme nauttia viiniä jo ihan luvan kanssa:)
Tuleva mäenlasku kyllä vähän arveluttaa ja stressaa, toivottavasti edessä on loivia hitaita mäkiä. Hiihtokoulukin on vielä buukkaamatta...
Päivän lehdissä markkinoitiin Anneli Kiljusta ministeriksi, isänsä jalanjälkiin. Anneli kuitenkin kuului kiistävän asian... olishan se paikallisesti hyvä jos olis ministeri omasta takaa. Auttaisko se sitten Eksotea, on toinen juttu.... toivossa on hyvä elää.
Hyviä hiihtelyitä lomalaisille.

Kaikkea uutta kannattaa kokeilla..

...minä kokeilin joogaa:)
Saksalainen ystävättäreni puuhaa joogan opetuksen parissa, samaan tapaan kuin mie likoan sukeltajien kanssa meressä. Sukeltajaa en ole Chrisistä saanut kaikista yrityksistä huolimatta leivottua, joillain ihan normaaleilla ihmisilläkin on näitä ylitsepääsemättömiä hypokondrisia ajatuksia. No, hiljaa hyvä tulee, ehkä snorklaus kuitenkin lopulta vaatii pääsyä pintaa syvemmälle.
Viikolla kävin "tutustumassa" Chrisin vetämään joogasessioon. No enhän minä tutustu asiaan, jos en osallistu, siis osallistuin elämäni ehdottomasti ensimmäiselle joogatunnille edistyneen ryhmän seassa. Yrittänyttä ei laiteta, ja kaiken lisäksi homma oli mielestäni huissin hauskaa.
Hengitysjutut vaatii keskittymistä, mutta ei ne mitenkään mahottomilta tuntuneet. Kaikenmaailman taivututtelut on aika haasteellisia, koska olen aina ollut enempi jäykkä jöpökkä kuin kiinalaisen akrobaatin ilmikuva..... saan kyllä taivutettua kädet maahan suorin jaloin ja kädet ristiin selän taakse. Liikkeet ei olleet ollenkaan kevyitä, ja luulen pärjänneeni kohtuullisesti lihaskuntoni takia. Ryhmässä oli uusi enkku nainen, joka sanoi vain olleensa tauolla pari vuotta joogaharrastuksestaan, mutta osaavansa periaatteessa jutut;  ei hän pärjännyt ollenkaan...Kaikki muut temput paitsi päällä seisomisen tein parhaan ymmärrykseni ja osaamiseni mukaan, jopa sen eaglen. Siinä kiedottiin toinen jalka toisen ympärille ja kädetkin pantiin solmuun, ja sitten vaan kyykkyyn sillä maassa olevalla jalalla.... enkä kaatunut edes tällä ligamentittomalla oikealla polvella temppuillessa. Tämän koemuksen perusteella voin hyvin kuvitella jatkavani tätä harrastetta:)) Varsinkin, kun seuraavana päivä tunsin itsessäni kipeitä lihaksia, joita en tiennyt edes olevan olemassa.
Joogan jälkeen meidät oli kutsuttu pizzaillalliselle, Carla on Italian konsulin vaimo. Ihan pieni porukka, vaan 20 naista, varmaan 15 kansalaisuutta. Pizzaa oli vaikka mihin lähtöön; ennen näkemätön uutus miulle oli pizza, jossa oli juustoa ja raakaa perunaa rosmariinilla maustettuna. Vallan mainio maku. Carla oli mobilisoinut aviomiehensä ja pari naapurin miestä keittiö- ja tarjoiluhommiin, kovin  epätyypillinen tilanne paikallisesti katsoen. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, toki ajattetten lähes kaikkia potentiaalisina asiakkaina.... ruotsiakin pääsin puhumaan, unkarilainen Maria on naimissa "naapurin pojan" kanssa.
Mukana illallisella oli myös Alaeksandra, italialainen muotisuunnittelija. Hän sommittelee innovatiivisia luksus abayoita, länsimaiseen makuun soveltuvia silkkiluomuksia. Abayan perinteinen tarkoitushan on peittää kaikki muodot sun muut herkut näkyvistä, perinteisesti mustalla nailonilla. Nämä silkit on miellyttäviä ja aika rajuja paikallisten silmissä, pitsiäkin on varmaan turhan nuukasti.
Ihastuin suunnattomasti uusimpaan prorotyyppiin, maihari abayaan. Lukioaikana 70-luvulla oli muodissa Lee Cooper merkkinen vihreä maiharimallinen talvitakki, sen jälkeen minulla on ollut useita samanmoisia takkeja eri vuodenaikoja varten... ja nyt löytyi täydellinen miun maun mukanen ulkovaate jopa tämän maan olosuhteisiin:)

Tämä on "mukamas" abaya:))

Katsotaan nyt, milloin tuo maihari tulee edes tilaustuotantoon, menekki on taattu pohjoiseurooppalaisten markkinoilla. Välimeren ihmiset tykkäävät jo vähän enemmän koristeista ja paikalliset haluu pitsiä ja kimalletta.
Vuodenvaihteessa mainitsin saudista, joka raiskasi 14-vuotiaan pojan Las Vegasissa. Nyt on juttu oikeudessa ja kersantti tietty syytön; puolustus vetoaa miehen vahvaan humalatilaan, kovaan väsymykseen ja englannin kielen ymmärtämättömyyteen.... saudi on pojan uhri. Ja jos nyt jotain seksiä näitten kahden välillä olikin, tapahtui se yhteisymmärryksessä....
Semmosta menoa ameriikan oikeudessa....
Hiihdelkää runsaasti, lunta pitäis olla tarpeeksi vaativampaankin makuun:)))