Nyt tarvitaan Ensio Itkosta

Olen jo aimmin erinäisissä tilanteissa maininnut tämän maan autoilukulttuurista, autoista ilman ohjaajaa ja säännöstä, että liikennesääntöjä ei ole. Juu juu, on kyllä sääntöjä, mutta kuka noista välittää.
Compoundillamme on jo kauan ollut 10km /tunnissa nopeusrajoitus. Tiedän hölkkääväni kympin tunnissa vauhtia, mutta aina jään autoista jälkeen.
Nyt on uusi compoundin johtaja huomannut, että lapset ryntäileevät miten sattuu autojen eteen, vähät välittäen meille aikoinaan koulussa opetetusta liikennekäyttäymisestä. Lapset tuskin oppiivat, että autot on suurempia kuin ihmiset, joten laitetaan vastuu autoilijoille; lisää liikennesääntöjä. Nämä uudet säännöt on nyt pantu käytäntöön levittelemällä uusia liikennemerkkejä tihiämpään kuin lasten liikennepuistossa on tolppia. Merkkejä lienee ostettu jostain ylijäämävarastosta, niin monta sinistä nuolta ja lasten leikeistä kertovaa kylttiä on kaduille ilmestynyt. Lisäksi valikoimassa on stop-merkkejä ja kiellettyjä ajosuuntia.
Aamulenkillä testailin, kuinka pääsemme portilta kotiin autolla rikkomatta joko liikennemerkein tai ajoratamaalauksin ilmoitettuja ohjeita, määräyksiä ja kieltoja. Ei taida enää onnistua, semmonen umpikujalabyrintti on nyt rakennettu. Päällekkäin samassa tolpassa olleet ajokielto-ja stopmerkin sentään erottivat, ennen kuin ehdin kuvata. Olenko ihan väärässä, kun muistelen, että puna-keltaisen merkin vastainen ajaminen on pahempi rikos kuin sinisten nuolten noudattamatta jättäminen.....

Stop keskellä ei mitään...

Eikös sinisen merkin pitäisi olla ennen risteystä, ei sen jälkeen. Stopmerkki keskellä ei mitään on mukava, semmonen verryttelypysähdys ennen seuraava risteystä... joka on 50 metrin päässä ja oikealle. Sinne on ajokielto siinä risteyksessä.
Ei taida noista merkeistä kauhiasti olla hyötyä, liikenne näyttäs kulkevan entiseen malliin, omia uomiaan. Ja taaperot tekee turvatyynyn virkaa iskän ja ratin välissä...
Tämän päivän vietin parin merijalkaväen sotilaan kanssa uima-altaassa. Pojat on hyvin oppivaisia, eivätkä syystä tai toisesta kavahda hullujakaan temppuja. En toki vaadi noilta Ramboilta mitään, mitä en itse pysty tekemään, eihän koulutus muuten olisi reilua. Kaikenlaisia virikkeitä yritän kuitenkin keksiä pitääkseni homman kiintoisana. Tänään muistelin sukellusurani alkuvuosia ja teimme temppuja, joita vaadittiin altaassa 80-luvulla kurssilla ennen, kuin edes näit sukelluslaitteet. Siis viedään perusvälineet altaan pohjaan ja tullaan pinnalle. Sitten mennään alas ja puetaan maski ja snorkkeli ja räpylät päälle, tyhjätään maski ja putki siinä matkalla pintaan...... Kai tuollakin taidolla joku tärkeä merkitys oli entisajan sukellusmaailmassa. Ei opeteta enää, eli ei karsita sukelluksen harrastajia vapaasukelluksen keston ja keuhkojen tilavuuden mukaan.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, kyllä tuo temppu vielä onnistui. Pojiltakin parin harjotuskerran jälkeen:)) Avovesi on esissä ensi viikolla, paineilmalaitteineen kaikkineen.
Rauhallista vappua, ei saa riekkua liikaa. Taitaa tuo sääennustekin lupailla lyhyitä picknikkejä;(
Mukavaa kevättä kuitennii.

Urheilu on vaarallista...

....tai ainakin oli Bostonin maratonista kiinnostuneille. Tsetseenipoikien ideologia tuli selväksi, vaan auttaako tommonen pommien rakentelu uskonasiaa eteenpäin?
Tietenkin tiedämme, että urheilemattomus on paljon suurempi ja todennäköisempi syy kuolla, kuin maratonjuoksu. Saudiviranomaiset ovat nyt laajojen tutkimusten peusteella päätyneet antamaan luvan myös naisten kuntosalien toiminnalle. Liikunnasta on kuulema terveydellistä hyötyä myös naislle, varsinkin kun reilu puolet keski-ikäisistä saudinaisista on ylipainoisia. Mikä täällä on keski-iän raja, ja mikä ylipainon raja on toinen juttu; en kommentoi.
Nämä pommit, olkoot sitten yksittäisten hihhulien tai isomman organisaation lanseeraamia, ovat kovin harmillinen juttu. Tiettyjä, pommiuahan alaisia kohteita voi aina suojella erityistoimin, mutta onkos kaikki elämä nyt sitten laitettava muurien sisään ihan vaan yleismaailmallisista turvallisuussyistä.
Suojelutarpeen arviointi on kovin vaihtelevaa, kuka nyt sitten pelkää mitäkin ja kuinka hyvästä syystä.
Käymme silloin tällöin nimeltä mainitsemattoman suuuuurrreeen valtion konsulaatissa merijalkaväen järjestämissä bileissä. Ensinnäkin, sinulla pitää olla kutsu, omalla päätöksellä et pääse piireihin. Juhliin ilmoittaudutaan, ja jos olet uusi, hyväkstyntä kestää viikon pari. Sen verran menee aikaa tiedustelupalveluilta tsekata, oletko turvallinen juhlija.
Sitten mennään pelipaikalle. Ensimmäinen kerberos ulkoportilla vaan kysyy, kuka olet, ja tarkastaa listalta. Seuraava tyyppi haluaa jo henkilötodistuksen ja antaa pussin. Pussiin laitat kännykän, suljettuna!!!, autonavaimet yms elektroniset vehkeet. Sitten kaikki irtokama vyötä myöten pannaan koriin läpivalaisua varten ja astellaan metallipaljastimen läpi. Seuraavaksi tiukkailmeinen täti purkaa käsilaukun sisällön pöydälle, selaa myös kaikki lompakossa olevat kortit ja tarkastaa, ettei silmälasikotelossa ole asiattomuuksia. Minimoin yleensä mukana kuljettamani kamat, joten selviän helpolla. Turha mainita, että myös oikeat kamerat on kiellettyjä, ei pelkästään kännykät.
Seuraavaksi pääset metalliovien läpi kalterihäkkiin, josta auto sinut noutaa. Ei kävelyä konsulaattialueella. Ja rynkkymiehiä tieheästi juhlakansaa paimentamassa. Poistuminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä.
Ettei elämä olisi tylsää, käymme myös nimeltä mainitsemattoman pienen Euroopan unioniin kuulumattoman pankkisalaisusvaltion konsulaatissa erinäisissä tilaisuuksissa. Konsulaatin ympärillä on toki muurit, niin kuin on kaikkien "omakotitalojen" ympärillä tässä maassa. Compoundimme ympärillä on muuten tuplamuurit, piikkilangalla terästettynä:) Yleensä ei minkäänlaisia poliisin kuvatuksia ole lähelläkään konsulaattia ja ovella seisoo pienikokoinen portsari toivottamassa tervetulleeksi. Oven takana voit heittää abayan naulaan, ja sitten tervehdit rouvaa, joka laskee sisääntulijat. Toki täälläkin on ilmoittautuminen ja osallistujat "tarkastetaan". Oma ilmoitus nimestä kuitenkin riittää vallan mainiosti, ja kännykällä tai kameralla saat kuvata niin paljon kun sielu sietää. Seuraavaksi voimmekin astella nurmikon yli baariin.
Onko näissä turvatoimissa nyt tarveharkinta tehty ihan asiallisesti? Maailmanpoliittisesti arvioiden, luulen kaikista kaltereista huolimatta olevani todennäköisempi maalitaulu pommeille noissa sotilaiden jutuissa, kuin avointen ovien poliittisesti riippumattoman maan konsulaatin country-konsertissa. Niin, onhan nuo svetsiläiset muutenkin rennompia kuin jenkit: viimeviikon konsertissa myös itse konsuli jodlasi lavalla ja osallistui myös rivitanssiin parhaansa mukaan.
Tänään on vuorossa rock-konsertti ja valokuvanäyttely jenkkilässä. Euroopan filmifestivalit on meneillään, huomenna saksalainen leffa ja lauantaina ranskalaisnen. Jos eivät taas katkaise tätä synnillistä menoa ennen aikojaan, niin kuin kävi viime vuonna.
Kissojen kasvatus on epäonnista. Joku täällä syöttelee pennuille rotanmyrkkyä. Jo 2 poikasta on löytynyt pihalta jäykkänä jöpökkänä, verta molemmmista päistä. Kolmannella oli pahat oireet, kilon painonen pentu voi haista silmiäkirvelevästi melenalle. Tuli kieltämättä lauantaiaamut E2:lla mieleen:)
Hämmästyttävää, mutta poika toipui muutamassa päivässä ja on nyt ihan pelikunnossa. Olisikohan myös valikoivampi ruokansa suhteen. 2 viikon päästä tulevat kissan omistajat palaavat lomalta, harmi vaan, että jäljellä (toistaiseksi) on enää sijaiskissa. Ihan nätti tämäkin.
Kevättöiden aika, puutarha pitänee laittaa kuntoon. Tein omat puutarhaduunini jo aamulla, siis pesin terassin:))
Varokaa heikkoja jäitä:))

Koulutustilaisuus

Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Minulle on opetettu, että luennolla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, seurataan esitystä.... tai ainakin ollaan hiljaa. Jeddassa ei ole tarpeen antaa edes satunaisille yleisön joukossa oleville asiasta kiinnostuneille mahdollisuutta kuunnella luennoitsijaa.
Eilen oli Padin sukelluskouluttajille järjestämä koulutustilaisuus paikallisen hotellin kongressihuoneessa. Kerrotaan uusista ja muuttuneista määräyksistä ja tulevista suunnitelmista. Erittäin hyödyllistä asiaa.
Ensimäiseksi minulle kerrottiin, että naiset sitten istuu tuolla sivussa, ei sekasin miesten kanssa:)) Olivat kuulema ensin sanoneet, että naisilta on pääsy kielletty. No meitä oli kymmenkunta naista, meidät sijotettiin ikään kuin aitioon, miesten rivistöistä etuoikealle. Siinä sitten istuttiin niin, että joka ikinen mies meidät taatusti näki, ja kävivät myös ahkerasti kuvaamassa. Sanomattakin on selvää, että jos olis oltu muun maailman mallin mukaan, kukaan ei olis kiinnittäny huomiota.

Tässä vaiheessa vielä näyttiin, ja nähtiin:)

Lähi-idän aluejohtaja Theo sitten yritti esittää asiaansa, kaiken hälyn ja kännykkämölyn yli. Puheensorina ja käytös oli kuin potkupallokatsomossa ennen, kun joukkueet on tulleet kentälle. Tyypin piti moneen kertaan pyytää hiljaisuutta, vaan turhaan.
Puoliajan lähestyessä tarjoilijat toivat snackseja (eli tahmasia makeita voitaikinajuttuja) sivupöydille. Se on käsky nousta ylös ja hyökätä appeen kimppuun. Antaa Theon puhua korokkeella omiaan, ei vois vähempää kiinostaa kun on pullamössöä tarjolla....
Ko tauon aikana joku valopää myös havaitsi, että naiset on framilla, näkyvillä. Kuuliaiset tarjoiljat kantoivat sermejä lisää, niin että aitiostamme ei enää nähnyt esiintymiskorokkeelle eikä powerpoint-esitystä. Siinä vaiheessa repes, nauroin kuulema hyvin kuuluvasti.... sermit siirty pois.....
Venyneen tauon jälkeen laitettiin osanottajalistat kiertämään; nimi ja kouluttajanumero yms listaan. Osallistumiset kirjataan järjestelmään. Puheet jatkui, yleisö ei juuri ollut kiinnostunut esityksistä. Lopuksi sai esittää kysymyksiä. Esimerkiksi; mitä padi aikoo tehdä, kun paikallinen kouluttaja hukkui pari kuukautta sitten? Kenen on vastuu? Lähi-itä mies selitti hyvin kauniisti, että ikävä kyllä kouluttaja kantaa itse vastuun sukeltamisestaan, katto-organissatio ei vastaa henkilökohtaisista hölmöilyistä. Siis samaan tapaan, kuin autokoulunopettaja ei ole vastuussa jos kaheli kaahaa kännissä 200 lasissa metsähallituksen tontille. Täällä yleensä ulkomaalainen on syyllinen, mutta tähän tapaukseen ei ilmeisesti löydetty edes aasialaista syntipukkia.
Sitten huomattiin, että nimilistoissa on enemmän nimiä, kuin huoneessa on ihmisiä. Kaverit oli kirjotelleet kotiin jääneiden nimiä. Siis kontrolloidaan, kuka oikeasti on paikalla. Huudetaan nimi ja numero, ihan kuulosti entisajan bingolta. Sitten menet esittämään kouluttajakorttisi, ja saat hyväksynnän. Arabian kielessä ei ole käsitettä "jono", todennäköisesti ei myöskään sanaa "järjestys". Kaikki miehet rynni estradille esittelemään korttejaan, odottamatta nimeään..... karjamarkkinatkin on järjestäytyneempi juttu. Melkein tunti vierähti.
Osallistumisesta sai myös palkinnoksi kaulanauhan, johon ripustaa avaimet ja kulkuluvat sun muut tärkeät muistitikut. Theo valitteli hämmästelleensä kovasti viimevuotista käytöstä, ihmiset rohmusivat "lahjoja" kaksin käsin niin, että yli puolet jäi ilman mitään mainoskrääsää. Nyt annettiin ukaasit englanniksi ja nimenomaan myös arabiaksi, että vain yksi nauha per nenä!
Tässä oli kysymys aikuisten ihmisten luennosta, ei mistään potkupallohuligaanien kokouksesta tai lastentarhan kevätjuhlan päätöstansseista. Ei mitään kunnioitusta esiintyvää henkilöä kohtaan, muusta yleisöstä nyt puhumattakaan, ei kiinnostusta itse aiheeseen tai ajatusta oppia mitään uutta. Siis miksi vaivautua moiseen tilaisuuteen. No ilmaisen paakelsin ja avaimenperän takia:)) Ja ainahan on kiva tavata kavereita.
Kaikesta huolimati minä opin uutta, jahka vielä pääsen kokeilemaan uutuuksia. Uimakoulunopettajakurssi olisi parin viikon päästä Dubaissa, en ajatellut mennä.
Kaikenlaista pientä ongelmaa tässä maassa esiintyy; nyt on kissanruoka loppu kaupoista. Syynä lienee satamasta kaikonneet työppöset, ratsaavat laittomia työläisiä oikein urakalla. Syötän jauhelihaa (halpaa) tms noille pennuille. Kovin ovat kekseliäitä nuo kissat, nyt ne nukkuu päivänsä ja myös yönsä pihapuussa, parin metrin korkeudessa. Siellä lienee viileämpää kuin maan tasalla.
Ja pennuissa on kirppuja, tai mitä lienee täitä, pitäsköhän ne sittenkin pestä?

Opettajien oikeudet

Kirjottelivat lehdessä jostain Helsingin opettajasta, joka taisi melkein tarttua niskuroivaa oppilastaan hihasta, tai jotain vastaavaa yhtä väkivaltaista. Nyt sitten mukamas uhkaa potkut rikollisten kurinpitomenetelmien käytöstä. Jos kohta ne Ana Wolkofin metodit eivät ehkä sietäneet ihan päivänvaloa edes 50-60-luvuilla, on tämä oppilaiden oikeus vittuilla opettajille mennyt nykyisin äärimäisyyksiin. Jos oppilaat ei kunnioita mitään sääntöjä, on opetus yhtä tyhjän kanssa....
Opettajana miulla on hiukka paremmat oltava, kuin  murrosikäsisten kouluvastaisten oppilaiden oppivelvollisuusopettajilla. Eikä ole edes ammattiliittoa puolustamassa.
Oppilaani tulevat oppimaan vapaaehtoisesti, ja sittenkin minulla on oikeus valita asiakkaat. Voin oikein hyvin sanoa jollekkin mielestäni ikävälle tyypille, että sorry, olen kovin kiireinen. Ja ainakin voin rahastaa epäilyttäviltä tyypeiltä kurssimaksun etukäteen;)
Pyörsin pyhän periaatteeni, että en opeta miespuolisia saudeja. Alainin kollega kärtti ainakin puoli vuotta sukellusopetusta ja sitten mieheni kylläistyi jänkkäämiseen ja sanoit, että ok. Tämä poika osoittautui vallan erinomaisen aktiiviseksi ja vastuuntuntoiseksi, ja haluaa koko ajan oppia lisää. Nyt sitten veli tuli Irlannista lomalle, ja se jyvitettiin miulle aikataulupoliittisin perustein. Siis opiskellaan viikolla.
Olen nyt viikon puuhanut tuon 19-vuotiaan saudinuorukaisen kanssa ja hämmästykseni on ylen suuri. Uskon, että poikkeus vahvistaa säännön, ja tämä poika on se hämmästyttävä poikkeus tässä maassa. Mahottoman hyväkäytöksinen ja kohtelias, ei jälkeäkään paikallisesta ylimielisestä käytöksestä. Nostelee kamat kyytiin ja avaa ovet, ilman pienintäkään ongelmaa. Puhumattakaan käytöksestä vedessä; jokseenkin kuin kala vedessä. Altaassaa suurin ongelma oli snorkkelin tyhjennys, sen oppiminen vei 3 minuuttia. Avovedessä poika pärjää loistavasti, suunnistuskin sujui ihan ok. Kuivaharjoitteluvaiheessa kompassin käyttö oli helppo juttu, mutta missäs suunnassa se Mekka sitten on. Järkeillen poika päätteli, ettei ainakaan lännessä, koska siellä on meri......
Perheessä on 4 lasta ja kaikki on ulkomailla koulutettuja, myös tytöillä on yliopistotutkinnot. Siis varsin asiallinen, mutta myös erittäin hyvin taloudellisesti toimeentuleva perhe. Tälläiset saudit ulkomailla ovat kunniaksi maalleeen, valitettavasti näitä on aika harvassa. Tämä on niitten rinsessojen jälkeen seuraava "hyvätapainen perhe". Eli ei näitä poikkeuksia ole turhan tihiässä.

Ei häiriöitä luokkahuoneessa

Toki tässä on nyt rikottu maan lakia oikein olan takaa. Eihän poika saisi olla vieraan, ja vielä vääräuskoisen naisen kanssa tekemisissä. Vaan kyllä tuo kertoi jo Irlannissa oppineensa loputkin länkkäritavat, ei ainoastaan naisten ja miesten yhteiskulttuuria.
Poika toi miut kotiin aina päivän päätteeks rannalta, omalla autollaan. Ei hänellä tietenkään mitään ajokorttia ole, mihinkäs sitä tarvii. "Olen ajanut 14-vuotiaasta, kyllä minä osaan". Ihan ok kuski on, ei pelota. Jos poliisi meijät pysäyttää, ne on kiinnostuneempia miks mie oon pojan autossa kun sen ajokortista.... minähän olen nanny:)
Opetusrintamalla on tällähetkellä aika kiireistä, hyvä niin. Nahka tuppaa mustumaan kun olen päivät pääksytysten ulkona, mutta sehän on vaan pintavaurio, toistaiseksi. Viikonvaihde sujuu syyrialaisten kanssa, sitten saksalasita ja ranskalaista välipalaa ja sit taas tämä nuori saudi jatkokurssille. Kivaa.
Vähemmän poikkeuksellista on, että uhkaileevat laittaa skypen ja whatsapp´in kiinni tässä maassa. Kun eivät voi kontrolloida, mitä skypessä puhutaan ja jos vaikka rieetastellaan alastomana kameran edessä. Naamakirjaakin yrittäävät sulkea....
Pääsiäinen sun muut aprillit meni ohi ilman huomioita. ja ilman viinejä;( Kevä kuitenkin tulee, päivälämmöt on jo melkein 40, merivesi 26-28.
Naatiskelkaa kevätaurinkoa, kalanmaksaöljyt on kuitennii jääneet ottamati.

Pitääkö näitä pestä?

Kissanpojat

Kun siinä vanhassa lorussa sanotaan:
-huomenna mennään Lappeenrantaan
-mitä sinne tekemään?
-kissanpoikia pesemään
Nämä tyypit syntyivät reilu kuukausi sitten, tuohon naapuriterassille. Kun palattiin lomalta, siirrettiin rukkaset toisen naapurin aidan alta omalle terassille. Perusteena lupaus Alainin kollegan lapsille, meillä on kissanpentuja saatavilla.
Siis ruvettiin kissafarmareiksi;))
Koska pennut oli kovin pieniä ja heikkoja, päätettiin ruokkia ennen raskauttaan hyvin villiä emoa. Äkkiä tyttö oppi talon tavoille; ei pidä tarjota kynsiä käteen, joka ruokkii. Nyt äitikissa, Edda, on ihan kesy.
Poikasia on 3, ymmäryksemme mukaan 2 poikaa ja 1 tyttö. Tämä oletus perustuu hännäalusen vertailevaan tutkimukseen ja tietoon, että 3 väriset on aina tyttöjä. Musta- ja ruskeanaamaiset on 2-värisiä, valkoisella on kaiken kirjava häntä.
Pojat nukkuu kukkaruukussa tai pahvilaatikossa, ja seikkaileevat yöllä ties missä. Ainakin sen perusteella, että ovat ajoittain kovin likaisia. Lieneevät nuohonneet autoissa yms pienissä koloissa. Mahtuuvat kulkemaan tuon kanaverkkoaidan koloista läpi. Äiti kulkee omilla teillään, mutta tulee täsmällisesti ruokailemaan, ja syöttämään. Ja opettaa välillä kissataitoja, niin kuin peseytymistä.
Kovin vauhdikkaasti kehittyyvät kissat, ainakin ihmiseen verrattuna. Reilu 2 viikkoa on nyt seurailtu ja ihmetelty, kuinka monta uutta temppua ne ovat oppineet. Eilen onnistuivat kaikki 3 kiipeämään farmarin lahjetta syliin, puussa kiipeily sujuu jo vauhdikkaasti. Eikä nuo kauheesti rimpuile, vaikka ne niputtaa tuolleesti käsiin....

Sievästi rivissä, sopu sijaa antaa

Ruokailuakin on opetettu, siis kissanruokaa. Kolmantena päivänä pennut ymmärsi oikean syömisen jo täydellisesti, siis henkiinjäämisvietti toimii. Sisäkissoille on täällä laitettava panta kaulaan merkikisi omistuksesta. Kaikki muut on villikissoja, ja niitä kerätään ja tapetaan kaikilla compoundeilla säännöllisesti. Siis kissan elinikäoletus on hyvin vähän, edelliset pennut eivät todennäköisesti saavuttaneet vuoden ikää.
Nyt toivomme, että kissat säilyyvät meillä vielä kuukauden, jotta ruskeanaamainen, Macaron, pääsee oppineena kissana Melinan ja Giovannin hoitoon ja saa kaulapannan. Loppuperhe siirtyy sitten oman onnensa nojaan, ruoka roskiksista ja satunaisia tähteitä sieltä täältä. Tälläinen "kesäkissa" elämä on kissojen juttu täällä, enkä suostu kärsimään huonoa omaatuntoa siitä. Kaulapantakissatkin katoaa....
Niin, sisälle näitä kissoja ei lasketa.... tai ne kannetaan ulos, kun ovenraosta luikahtaavat.
Macaron on se ranskalainen mantelimarenki leivos. Ikään kuin 2 Väinämöisen palttoonnappia vastakkain, ja täytettä väliin. Napit värjätään täytteen mukaan, punasiksi, vihreiksi, yms ja täytteitä kukin leipuri tekee oman makunsa mukaan. Hyviä ovat:)
Hiihtoloman jälkeen on palattu arkeen. Eilinen on "kuiva päivä" eli en ollut vedessä. Seuraava mahdollinen päivä ilman sukellusvermeitä saataa olla vajaan 2 viikon päässä.....kivaa hommaa!
Pyörsin pyhät puheeni ja kovan suostuttelun jälkeen lupauduin opettamaan myös saudimiehiä.... kaikkenlaisia heikkoja hetkiä sitä ihmisellä onkin. Eiköhän tuostakin selvitä, sekä saudit, että minä.
Hiihdelkää vielä kun on kelejä:)
Ja kohtuudella niitä pääsiäisherkkuja.

Riippumaton lehdistö

Ja vapaa ja sensuroimaton journalismi.... edes ihmisoikeuksien onnelassa Euroopassa?
Koulussa jo opittiin, että lehdistöllä on oikeus ja vapaus kirjoittaa asioista oman mielensä mukaan, subjektiivisesti tai mukamas objektiivisesti. Sananvapaus ei tietenkään koske kaikkia maita, eikä asioita, mutta noin periaatteessa sana on mukamas vapaa ja sensuroimaton.
Rupesin miettimään sanomalehdistön roolia mielipidemuokkaajana enemmän kuin uutisten julkaisijana, kun huomasin lukevani ihan sanatarkasti samoja uutisia suomenkielisistä lehdistä kuin mitä Alain lukee omasta ranskankielisestä asiasanomalehdestään. Sama ylikansallinen uutisagenti ruokkii siis kaikkia lehtiä kuvin ja tekstein, kriittinen ja tutkiva asiankäsittely näyttää olevan tänä päivänä ajan- ja rahanhukkaa. Ja joskus myös hengelle hupaa, ikävä kyllä.
Toki meillä on kansainvälisiä juttuja, jotka sopiikin esiintyä kaikissa lehdissä. Myös paikallinen taatusti oman uutistiensä kulkija "Saudi Gazette" julkaisi pikkujutun paavin valinnasta ja tästä uudesta viranhaltijasta. Olematta mitenkään kiihkomielinen, tietenkin toivoin naista uudeksi paaviksi. Muuten tämä Gazette on aika säästeliäs ulkomaailman tapahtumien suhteen. Indonesian lainsäädäntöä käsitellään, koska aikoovat rajoittaa kotiapulaisten lähettämistä saudeille, liian suuri hävikki. Englannin prinssikin pääsi kuvaan, koska seisoi kuninkaan vieressä... Suurin osa on paikallisuutisia, vakavasti kirjoitettuja ja erittäin asenteellisia. Tyyli on vähän sama kuin Kansan Uutisilla aikoinaan, olemme oikean tien kulkijoita, ja turha tieto lisää tuskaa. Länsimaista poiketen täällä ei tunneta yksilönsuojaa, dekapitoitujen rikollisten nimet julkaistaan, kuin myös rikosten ja hoitovirheiden uhrien ja tekijöiden nimet ja taustat.
Suomenkielisten iltapäivälehtien jutuista puolet on näitä kansainvälisten uutistoimistojen juttuja; sairaslomalainen pelasti ihmisen hain hampaista ja sai duunistan potkut, filmitähti sitä ja Rihanna tätä. Toinen puoli on sitten vain suomalaisia kiinnostavia nykäsiä yms kotimaisia juttuja. Kauhiasti on tuhlattu tilaa Hautalan ovirempalle ja sen retostelulle. Ymmärrän kyllä, että kyse on periaatteesta, mutta turha nuukuus ja pieni varkaus ei kannata. Eikö tuota nyt ole tärkeempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä juttua miettiä.
Sensuurista sen verran, että jääkiekkotuloksen sun muut luettelot ei näy lehden sivuilla. Tulokset pitää poimia artikkelin sisältä. Ja hakukoneet on tietenkin sensuroituja ja blokattuja, esim mitään seksiin viittaavaa ei voi katsella, tulee ainoastaa viraston pahoittelu, ettei sivu ole sopiva näytettäväksi.
Hesarissa on enempi asiajuttuja, osa niistäkin kopioituja. Uusi juttu on HS hitaat, artikkelit jotka on tehty ajan kanssa ja tarkoitettu myös luettavaksi ajan kanssa. Niissä jutuissa on paljon taustatietoa, ja kielikin on kohtuulisen oikeaoppista. Lisää tuollaista luettavaa!
Pariisissa käytiin katsomassa Osama Bin Ladenin etsintää ja murhaa koskeva leffa, ihan mukava katsottava, kiduttamisineen kaikkineen. Luin muutaman piiiitttkkäääään artikkelin asian tiimoilta ja kyllä vähän hämmästyin. Valtaosa jenkeistä uskoo vuoren varmasti, että Bin Laden räjäytti kaikki 3 tornia ja Pentagonin siihen päälle, kyllä se semmoseen pystyy. Se kolmas tornihan putosi kuin korttitalo, ilman mitään osumaa.... Kyse on markkinoinnista, oli se sitten politiikka tai uskonto. Tai terveellinen elämäntapa:)
Nauttikaa revontulista, täällä ne ei näy vaikka kuin olis kirkas taivas.

Keskieuroopan mäkiviikko

.... meni paremmin kun Poutiaisen Tanjalla. Tosin jätin hypyt pois ohjelmistosta, keskityin pysymään jaloillani ja kuperkeikatkin yritin suorittaa hallitusti, kiinalaisen hillityn ja hidastetun  Taj Chi -idean mukaisesti. Ja selvisin ilman merkittäviä mustelmia:)
Laskettelu on kovin rankka laji aloittelijalle, kun pitää ihan varmuuden vuoksi jännittää kaikkia mahdolisia ja myös mahdottomia lihaksia, otsanahkakin oli alkuviikosta rasituskipiä. Viikon myötä homma sujui pikkuhiljaa helpommin, enkä enää melkein oksenna kauhusta punaisten keppien pystysuoraseinäisessä viidakossa.... jos en kyllä kilju riemustakaan jyrkillä seinämillä. Loppuviikosta tulin alas rinteen yhdellä laskulla, jossa piti alkuviikosta pysähtyä muutaman kerran ihan vaan jalkojen hyytymisen takia. Kyllä tämä tästä, eiköhän tämänkin lajin opi harjottelemalla:)
Champoussin on ihan pieni kylä alpeilla Geneven järven eteläpuolella Sveitsissä. Rinteissä oli tilaa, se rauhoitti mieltä. Alueella on useita laskettelukeskuksia, ja rajan Ranskaan voi ylittää suksilla, tai lumilaudalla. Meillä oli tarkoitus käydä "ulkomailla" hiihtämällä, mutta hissirikon takia piti jättää reissu seuraavaan kertaan. Ranskaan olisi kyllä ollut helppo mennä, mutta paluumatka olisi ollut talvisotahenkinen umpihankihiihto, ei meistä semmoseen ole. Better luck next time: nythän on tullut todistettua, että ilman polven eturistisidettä voi lasketella, ainakin keski-ikäisellä amatööritasolla.
Tiikeri ei pääse raidoistaan, vaikka olisi 3000 metrin korkeudessa sukset jalassa; myin muutaman sukelluskurssin joutessani liitovarjohommia ihmetellessäni. Ihan on turha väittää, että olosuhteet on yrittäjyyttä vastaan, pitää vaan tarttua tilaisuuksiin.... libanonilainen pariskunta aloittaa sukelluksen opiskelun ensi viikolla "koti beachillamme"... siis kovin on pieni maailma, kun melkein naapureita tapaa lomallakin.

Tästä muutama kilometri  alas, hallitusti

Urheiluviikon jälkeen oltiin muutama päivä Pariisissa, Alainin työasioissa. Kylmä keli, mutta muuten mukavaa.
Hotelli oli Bastilion alueella, keskellä "kliseisiä" postikorttikatuja. Mutta ympäristö on ihan todellinen, ei kulissi. Alue on erityisesti ortodoksijuutalaisten ja homojen suosiossa, tupaten täynnä olevia baarikatuja, pieniä ravintoloita ja kauppoja. Värikästä menoa.
Katukuvasta päätellen pariisilaiset ovat korkeintaan normaalipainoisia, jos eivät peräti laihoja. Miten ihmeellä kaikki ravintolat, leipurit, liha- ja juustokaupat on kaikenaikaa täynnä asiakkaita, mihin se ruoka uppoaa? Vai onko kyseessä "laatu ennen määrää" ideologia?
Kun ostat lihan teurastajalta, saat taatusti hevosta, kun pyydät hevosta. Vielä kun itse jauhat sen, saat hevosjauhenlihaa, et jotain kaasupakattua vaaleanpunaista kamara-kanamössöä. Eivät ole supermarkettien ja valmisruokien ystäviä nämä pariisilaiset.
Ravintolatkaan eivät ole kuulleet ketjuista ja standardimenuista. Kaikki kiinteistöt ovat satoja vuosia vanhoja, ja niiden ehdoilla pelataan. Seinät on vinksallaan ja lattiat kuopalla, pöydät minimaalisia ja tuuman päässä toisistaan, mutta mitä sitten jos ruoka on hyvää. Wolkoff on laatupaikka, alkuperäisyyttä kunnioittaen. Pariisilaisen mittapuun mukaan istumapaikat voisi siellä helposti kolminkertaistaa:)
Hauska paikka oli kirjakaupan ja viinibaarin yhdistelmä. 2 huonetta, yhteispinta-ala reilu 20 neliöö, myynnnissä klassikkopokkareita ja lastenkirjoja ja laatuviiniä. Siis valitset kirjan, ja sitten siihen sopivaa viiniä seuraksi, tai päinvastoin. Lisäksi voi nauttia juustoa ja lihaleikkeitä.
Istuimme "takahuoneessa" iltapalallamme. Vasemmalla istui nuori  pyhää sotaa opiskeleva arabi, söi ja joi, mehua. Oikealla istui aasialainen nuori mies, punaviiniä ja Danten Jumalainen näytelmä.... Molempien ihmissuhteellinen suuntaus kävi selvästi ilmi, toivottavasti pojat pääsivät väleihin, kun poistuimme heitä häiritsemästä. Monikulttuurista:)

Viinibaari-kirjakauppa

Naistenpäivän kunniaksi näytti Air France naisittaneen jättiläislentokoneensa. Jo muutama viikko sitten ihan tyttöporukalla lennättivät meidät Pariisista Geneveen, mihin niitä miehiä lentokoneessa erityisesti tarvitaan?
Nämä paikalliset auktoriteetit näyttäävät sommittelevan rikollisten rankaisua kaulan katkaisun sijaan ampumalla. Kun on kaulankatkaisijoista kuulema pula, ja ovat paikallislehden mukaan vielä vähän epäluotettaviakin. Lieneekö pyssymiehiä  sitten enmmän, tiedä häntä. Tuli vaan mieleen, että eikös se giljotiini ollut jonkinmoinen automaatti, miks eivät ostais noita koneita jostain museoista....
Reissussa on kiva olla, mutta myös kotiin on kiva palata. Paluulennolla Saudian lentoemot tyrkkäsivät lounaan eteen 11.30, kahvia tarjottiin 11.32 ja brikat kerättiin 11.50.....sitten jaettiin silmälaput ja pantiin valot pois, hyvä yötä.  Niin, kyseessä oli päivälento. Eikä edes vettä tarjoiltu loppulennon aikana.... taitaa olla tytöillä urakkapalkka.
Merivesi on 27 ja ilmakin reilu 30, mikäs täällä on lämmitellessä:)