"There is only one perfect road and that road is ahead of you, ALWAYS ahead of you." This was said by Sri Chimoy, multitalented spiritual "ultra sportsman".



maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua kaikille


Nyt vaan odotellaan valkeaa joulua ja Green Peace aktivistien vapautumista:)
Minä vietän aattoillan meressä, laitan kyntilän rantakivelle.
Välittäkää toisistanne, viettäkää rauhallinen ja mukava joulu.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu....

.... talvi on jo ovella.
Talvi yllätti sukeltajat näilläkin leveysasteilla. Pohjoistuuli viilentää kelin about 20 asteen tienoille ja kylmät yöt viilensi uima-altaan alle viikossa 22 asteeseen. Ihan helvetin kylmää yrittää opettaa minkäänlaisella eskimomentaliteetilla olevia oppilaita. Merivesi toki on vielä 27 asteista, pukeuden 5 mm märkäpukuun ja tarkenen. Aamukahville pitää pukea pitkät hihat ja haveilen pitkistä ja paksuista verkkahousuista ko tilanteeseen.
Toki asiat on hullummin Kairossa, tuskin pojilla on lumilapioita raivata polkuja pyramidien ympäristössä. Näin myös kuvan paikallisista beduiineista jossain maan pohjoisosissa; kovasti tuprutti lunta herrain avonaiseen telttaan. Kestäneekö tuossa kelissä edes tee lämpimänä.
Joulu"kuuseen" viritin muinoin Suomesta tuomani Tiimarin pallot ja Ikeasta ostetun valojutun. Lopputulos on mielestäni pohjoismaiseen makuun sopiva, aika tyylikäs. Compoundin libanonilaiset suosivat enemmän amerikkalaista linjaa; kuuset on sisällä, monen kirjavia ja täyteen ympättyjä kaikenlaisia vilkkuvia systeemeitä. Levottoman näkjösiä juttuja.
Eurooppalaiset pakenee maasta tällä viikolla, joulun viettoon, kinkun syöntiin ja viinin juontiin. Saksalainen Horst uhmaa reippaasti sopivuussääntöjä ja on koristellut autonsa jouluhenkiseksi. Paikallisessa liikerneteessä sarvet on varmasti huissin hyvä juttu, sen verran paljon tuolla teillä on sarvikuonoja liikenteessä. Tänään ostosreisulla näimme vain 3 peltikolaria.
Sairaalassa töissä ollessa sanoin, että seison vaikka päälläni salin nurkassa jos siitä on hyötyä potilaan hoidossa, mutta en kierrä ympyrää ihan vaan näyttääkseni näenneäisesti tehokkaalta. Nyt kun ei tarvi sairaalasysteemeistä huolehtia, seisoskelen päälläni ihan vaan huvikseni.
Varautukaa myrskykeleihin kynttilöin ja joulueväin. Meillä mennään sukeltamaan, mietin vielä otanko kuivapuvun käyttöön:))
PS: tämä ohjrlma on nylkky, eikä kuvien asemointi onnistu millään.....


Ikean lamppuja ja Tiimarin palloja
Ahmed pukeutuu jo kuivapukuun.
Horst on Petteri Punakuono fani:)
Seison vaikka päälläni....

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hauskoja juttuja......

.....hajanaisia hyvänmielen tuottajia:)
Jouluun on reilu 3 viikkoa ja olen jo aloittanut jouluvalmistelut. Tämä tarkoittaa, että avaamme joulukalenterin luukun aamiaisen alkajaiseksi. Eilen luukusta lyötyi punatulkkuja, tänään tonttuja;)
Suuri kiitos Outille meijän joulun järjestämisestä!
Jouluhan on täällä kielletty juttu, eikä näy muuten kun länsimaisten koulujen ylimääräisenä lomana. Pysymme täällä, menemmä sukeltamaan jouluaattona.
Elviksellä, kissalla oli ilkeän näköinen silmätulehdus, se ei reppana saanut illalla silmiään auki. Siis marssin aptekkiin ja pyysin antibioottisilmätippoja. Herra tiskin takana ei udellut mitään henkilökohtaisuuksia, ojensi vaan varsin tömäkän oloisia tobramysiinitippoja sen enempää selitelemättä. Hyviä droppeja, silmät parani alle viikossa. Teeppäs tämä Suomessa, ei kai elukoille ihmislääkkeitä saa antaa, ja antibiootteja vielä ilman reseptiä. Maassa maan tavalla, ja kaikki ovat terveitä:)
Mukavaan juttuun törmäsin myös Mauritiuksen lomalla. Lomakylän julkisten tilojen pesualtaat oli valittu ihan yhtä hyvällä maulla kun Joutsenossa olevan uuden kylppärini allas. Missähän nuokin altaat tehdään?
Mielestäni kyllä nuo sileät valkoset kaakelit on tyylikkäämmät kun eteläisen pallonpuoliskon kivipinta.
Hinkka
Uimakouluhommat laitoin tauolle, altaan vedessä paleli myös muksut enkä vaan minä. Raakeeta puuhaa ja olo oli ajoittain kuin rikkinäisellä levysoittimella, yhtä hokemista koko opetusjakso. Vaan kyllä kova työ tuotti lopulta  tulosta ja jokunen totaalinen murheenkryyni oppi uimaan ainakin auttavasti. Siis harjotus tekee metsurin ja kun tarpeeksi jauhaa tulee myös pleikkarien ja perunalastujen kyllästämiin non-motorisiin aivoihin jonkinlainen ahaa-elämys. Olen kyllä aika pahoilla mielin näitten paikallisten lasten liikunnallisesta kehityksestä. Ei täällä lapset leiki ulkona, kiipeile puihin ja pelaa potkupalloa. Eivät siis opi leikin varjolla hallitsemaan kroppaansa ja niimpä jopa kävely tuntuu olevan joillekkin varsin vaativa liikunnallinen suoritus. Useimmat muksut kuitenkin oppi omien rajojensa mukaan, eli tavoite saavutettiin.
Joogaa harrastetan nykysin uima-altaan reunalla ja se on huissin hienoa. Paljon kivempaa kun jossain kolkossa urheiluhallissa. Compoundin pomo kyllä aluksi kielsi ko aktiviteetin ulkona, koska se kuulema häiritsee muita uima-altaalla olijoita. Vaan eihän siellä koskaan ole aamulla ketään, paitsi jokunen työppönen lakasemassa laattoja ja siivoamassa roskia. Ja kyllähän ne pojat sitten iltapäivisin voivat parhaassa tapauksessa katsella bikiniasuisia naisia, joten tuskin meijän joogat niitten työtahtia hidastaa. Jooga on kivaa, vaikka ei miusta semmosta taipuisaa notkeeta akrobaattia saa tekemälläkään:)
Sukellusrintamalla pitää aika kiirettä, ja se on mukavaa. Vesi on meressä edelleen lämmintä, pärjään jopa shortseissa. Tälläkin rintamalla olen saavuttanut onnen hetkiä, kun "mission impossible" ajatuksella varustettu oppilas on viimein suostunut riisumaan sukellusmaskin pinnan alla. Ja toteaa jälkeen päin, että itseasiassa "piece of cake". Kursilla pitää oppia riisumaan ja pukemaan maski pinnan alla, koska joskus joku voi vaikka potkaista sen pois kasvoilta; ei silloin pompata pintaan vaan puetaan maski takaisin ja jatketaan sukellusta.
Pyhinvaelluspilottien sopimusta jatkettiin ja miehet koneineen siirrettiin lennättämään kuningaskunnasta karkoitetuja alkuperämaihinsa. Hyvä päätös paikallisilta auktoriteeteiltä käyttää saatavissa olevia ylimääräisiä resursseja suman selvittämiseen.  Vaan hidastahan tuo homma on; Jeddan "karkoitusleirillä" on noin 40 000 afrikkalaista odottamassa kyytiä kotiin; jumboon mahtuu 400 kerrallaan.... kuukausia vie vaikka kaikki koneet olis ilmassa jokseenkin tauotta.
Tällä karkoitusbusineksella on laajat taloudelliset vaikutukset muutenkin kuin vain pilottien palkkamenot ja polttoaineet. Puoli miljoonaa etiopilaista on ollut täällä ilman oikeaoppisia papereita, tehneet duunia väärälle sponsorille tai ihan kokonaan laittomia. Kuitenkin nämä työppöset on elättäneet perheitään kotimaassaan. Nyt tämä valtava joukko vyöryy Addis Abebaan ja tarvitsee tietenkin asuntoja ja työtä, terveydenhuoltoa ja kouluja yms. Sijoitapas nyt tämmönen massa sujuvasti jo olemassa olevaan systeemiin. Lisäksi kaikki tulot katkeavat tietenkin näitten ex-työläisten perheiltä... siis vaikutukset ovat kovin laajat. Tämä ei ole mitenkään mukava ja helposti ratkaistava ongelma.
Puhumattakaan, että kukas täällä nyt kadut lakaisee ja koulut ja sairaalat siivoaa?
Naisia yritetään työllistää mutta se on aika hankalaa. Autokuskeja on murto-osa entisestä, eli palkat on nousseet ja saatavuuskin on kyseenalaista. Milläs sitten menet töihin. Lisäksi pienemmissä liikkeissä ei ole erillisisiä sosiaalitiloja naisille; missäs levätä ja peseytyä ennen rukouksia..  Kultakauppojenkin pitäsi saudistua, mutta paikallisilla ei kuulema ole ammattitaitoa. Naisia ei voi palkata, koska silloin kaupat pitää merkitä "families only" kyltillä eli yksinäiset miehet ei saa myymällään mennä. Mitenkäs sitten aviomies menee ja ostaa yllätyslahjan mielitietylleen?
Kaikenlaisia ongelmia, ja länsimaisittain katsottuna aika lyhytnäköisiä ongelmanratkaisuja. Vaan eipä taida kannattaa miun itteeni stressata näitten paikallisten uskonnollisväritteisten päätösten järkevyydestä:))
Joulu tulee ilman stressiä, kaappeja ei tarvi siivota jos ei aio viettää joulua kaapissa.
Saipalla menee hyvin;))
Pointe aux canonniers

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mauritius

Lehtijuttujen mukaan loistava kohde luksushäämatkalaisille ja loputtomien palmurantojen etsijöille. Totta tämäkin mainonta, mutta ei ehkä ihan koko totuus.
Palmuja ja rantaa...

Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja  tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin  seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?
Teetehtaan tytöt

Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.
Paikallinen kesämökki avoimella rannalla

maanantai 11. marraskuuta 2013

Armonaika on nyt loppu

Pohjoismaissa olemme nauttineet vapaasta liikkuumisesta jo 50-luvulta lähtien, ei tarvi passia ei viisumia eikä edes oleskelulupaa, kun Ruotsiin menee. Tämä systeemi oli ainakin 60-luvulla vallan mainio, kun suuret suomalaiset ikäluokat muutti Trollhättaniin ja Uddevallaan autoja tekemään. Ruotsi sai tarvisemansa työvoiman ja suomalaiset tarvitsemansa työn, ilman sen kummempia paperitöitä. Toinen juttu on tietenkin, onko nämä modernin eu:n avoimet rajat ihan hyvä juttu kaikille osapuolille.
Jos Saudi-Arabiaan pääsisi ihan noin vaan ilman viisumia, olisi täällä pian puoli Afrikkaa ja kolmasosa Aasiaa, on tämä yleisön silmissä semmonen paratiisi. Reilu kolmasosa väestöstä on ulkomaalaisia ja duuneista yli puolet on ulkomaalaisten hommia. Palkkataso ei eurooppallaisen silmissä varsinkaan duunaripuolella ole kummonen, mutta bangladeshilainen kadunlakaisija ansaitsee täällä kuitenkin moninkertaisesti kotimaahan verrattuna.
Siis ihan oikein, että siirtolaisuuta jotenkin rajotetaan ja valvotaan, on noita kerjäläisiä kadunkulmissa jokatapauksessa ihan riittävästi. Kaikilla työntekijäillä pitää olla sponsori, joka myy viisumin ja huolehtii oleskeluluvasta ja sääntöjen mukaan myös työllistää työntekijän omaan yritykseensä. Sponsoreilla  on kuitenkin vaan paperiyrityksiä (rahan keruuta varten), ja valtava joukko työläisistä on työskennellyt muille kun omalle sponsorilleen. Nyt tämä villi toiminta on sitten loppua!
Erikoisjoukot ratsaa mailla ja mannuilla yrityksiä ja ihmisä, kauppoja ja kouluja. Kaikki laittomat väärälle kuninkaalle työskentelevät pannaan maijaan ja viedään vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Miljoona tämmöstä paperitonta ihmistä on jo poistunut maasta, toinen miljoona lienee jäljellä... kuka yrittää poistua maasta laittomasti antamatta sormenjälkiään, kuka piilottelee kotona paremman tulevaisuuden toivossa.
Tämä työntekijöiden karkoitus on jo nyt viikon aikana aiheuttanut ongelmia, enkä usko juttujen selviävän ensi viikon aikana. Satoja pikkuyrityksiä on jo suljettu, ei ole työntekijöitä. Saudiomistajat ovat laittaneet kahvilansa ja kauppnasa myyntiin... Monet saudimiehet joutuvat tästedes kulkemaan pesemättömissä ja ryppyisissä mekoissa, koska pesulat on kiinni. Toki valkopyykkiä voisi pestä kotonakin, mutta mutta....
Valtion koulut (!) ovat suurissa ongelmissa, koska siivoojia ei enää ole. Kaikki tyyni kadonneet... siis myös valtio on palkaanut duunarinsa pimeiltä markkinoilta. Monet yksityiset koulut ovat joutuneet sulkeman ovensa, koska ei ole enää opettajia. Yksityiskoulujen opettajat ovat usein expatrioottien kotirouva statuksella maassa olevia vaimoja, useimmat yliopistokoulutettuja ja oikeita ammattiopettajia alkuperämaassaan. Mutta eivät voi enää menä töihin, koska aviomies on sponsori.
No eihän tämä kouluongelma kauhiasti haittaa, koska myös koulubussien kuljettajat ovat kadonneet, eli ei lapset pääse kouluun.
Kadunlakaisijat ovat suureksi osaksi myös haihtuneet ilmaan. Lehdessä uutisoitiin suuresti, miten jopa Mekassa on kaikki kadut roskaa täynnä. Totta, kuvan perusteella näky oli kuin jonkin rokkifestarin jälkeisenä aamuna. Kadunlakaisijat olivat jopa lakkoilleet, koska sponsori ei täyttänyt vaateitaan ja maksanut palkkaa. Tässä kohti voisi jo kuvitella, että alkuperäisväestö oppisi laittamaan roskat niille varattuihin pönttöihin...
Vakavan ongelman aiheuttaa vesilaitoksen rekkakuskipula. Jeddassa on edelleen suuria asutusalueita, joilla ei ole kunnallistekniikaa, vaan vesihuolto hoidetaan tankkiautokuljetuksin. Vesirekat vielä kulkevat joten kuten, koska sellaisen ajaminen on oikeestaan aika cool juttu. Mutta kukas nyt paskarekkaa haluaisi kuljettaa, paitsi jostain syystä ilman papereita olevat miehet. Vesilaitoksella on 2300 paskarekkaa, jotka ovat oleet täystyöllistetyjä 24/7 periaatteella. Tällä hetkellä lehtitietojen mukaan vain 110 autoa on ajossa..... saattaa septitankit täyttyä ikävästi, koska puhdasta vettä kuitenkin toimitetaan edes jonkin verran. Ja kun kysyntä on tarjontaa suurempaa, on hyvä sauma nostaa hintoja: paska-auton käynti maksoi aiemmin 120 sr, nyt se 1500 sr. Että älkää kuulkaa valitakko, että sähkön tai veden hinta nousee muutaman prosentin.
Oma juttunsa on se, että suurin osa näistä nyt laittomista työntekijöistä on tilanteessa täysin ilman omaa syytään. He ovat tehneet kaiken ohjeiden mukaan ja toimineet (maksaneet tarpeeksi sponsorille) pykälien mukaan. Paikallistaho sen sijaan ei ole toiminut lain mukaan... vaan kukapa nyt on ensisijainen kärsijä. Toinen ryhmä, joka joutaakin karkoittaa on ne, jotka ovat jääneet tänne pyhiinvaelluksen jälkeen omin lupinensa, he ovat niitä oikeasti laittomia.
Kaikki tämä työvoiman siivous tähtää saudien työllisyystilanteen parantamiseen. Kuningaskunnassa on reilu 600 000 työtöntä, reilu puolet on naisia. Lehtitietojen mukaan suurella osalla näistä työttömistä on sellainen korkeakoulututkinto, joka on sopimaton ruumiillisella työssä työskentelyn....
"A large number of unemployed Saudis have degrees and qualifications that are unsuitable for labor-intensive jobs."
Minulla on oleskelulupa voimassa. Siinä lukee, että olen kotirouva ja aviomieheni Alain on sponsorini. Siis näiltä näkymin olen turvassa. Ja ainakin toistaiseksi saan sukellella sairaanhoitajan pätevyydestäni huolimatta kaikenmaailman ystävieni kanssa:)
Viime viikolla käytiin illalla sukeltamassa ja tavattiin uusi ystävä.


Sammakkokala on dinosauruksen aikalainen, omituinen otus. Se ei juuri liiku, vaan metsästää valitsemallaan paikalla vuosikausia. Silmien välistä sorottaa semmonen ongenvapa, jossa on pieni viehe houkuttimena. Kun joku onneton pieni uimari siitä haukaa, joutuu se salamannopeasti kalan suuhun. Kala on loistava naamioituja, punainen väri ei loista 25 metrin syvyydessä vaan se näyttää korallilta. Olen taatusti ohittanut tämän otuksen useita kertoja, on se nin tavallisella sukellusreitillä. Aina kannattaa sukeltaa, koskaaan ei tiedä mitä löytää.
Eilen satoi, tänään on vaan pilvistä. Siis menen altaalle opettamaan lapsia....
Pukeutukaa kunnolla syysmyrskyihin.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

3 vuotta...

.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia  paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti...  mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot  ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))