Mauritius

Lehtijuttujen mukaan loistava kohde luksushäämatkalaisille ja loputtomien palmurantojen etsijöille. Totta tämäkin mainonta, mutta ei ehkä ihan koko totuus.

Palmuja ja rantaa...

Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja  tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin  seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?

Teetehtaan tytöt

Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.

Paikallinen kesämökki avoimella rannalla

Armonaika on nyt loppu

Pohjoismaissa olemme nauttineet vapaasta liikkuumisesta jo 50-luvulta lähtien, ei tarvi passia ei viisumia eikä edes oleskelulupaa, kun Ruotsiin menee. Tämä systeemi oli ainakin 60-luvulla vallan mainio, kun suuret suomalaiset ikäluokat muutti Trollhättaniin ja Uddevallaan autoja tekemään. Ruotsi sai tarvisemansa työvoiman ja suomalaiset tarvitsemansa työn, ilman sen kummempia paperitöitä. Toinen juttu on tietenkin, onko nämä modernin eu:n avoimet rajat ihan hyvä juttu kaikille osapuolille.
Jos Saudi-Arabiaan pääsisi ihan noin vaan ilman viisumia, olisi täällä pian puoli Afrikkaa ja kolmasosa Aasiaa, on tämä yleisön silmissä semmonen paratiisi. Reilu kolmasosa väestöstä on ulkomaalaisia ja duuneista yli puolet on ulkomaalaisten hommia. Palkkataso ei eurooppallaisen silmissä varsinkaan duunaripuolella ole kummonen, mutta bangladeshilainen kadunlakaisija ansaitsee täällä kuitenkin moninkertaisesti kotimaahan verrattuna.
Siis ihan oikein, että siirtolaisuuta jotenkin rajotetaan ja valvotaan, on noita kerjäläisiä kadunkulmissa jokatapauksessa ihan riittävästi. Kaikilla työntekijäillä pitää olla sponsori, joka myy viisumin ja huolehtii oleskeluluvasta ja sääntöjen mukaan myös työllistää työntekijän omaan yritykseensä. Sponsoreilla  on kuitenkin vaan paperiyrityksiä (rahan keruuta varten), ja valtava joukko työläisistä on työskennellyt muille kun omalle sponsorilleen. Nyt tämä villi toiminta on sitten loppua!
Erikoisjoukot ratsaa mailla ja mannuilla yrityksiä ja ihmisä, kauppoja ja kouluja. Kaikki laittomat väärälle kuninkaalle työskentelevät pannaan maijaan ja viedään vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Miljoona tämmöstä paperitonta ihmistä on jo poistunut maasta, toinen miljoona lienee jäljellä... kuka yrittää poistua maasta laittomasti antamatta sormenjälkiään, kuka piilottelee kotona paremman tulevaisuuden toivossa.
Tämä työntekijöiden karkoitus on jo nyt viikon aikana aiheuttanut ongelmia, enkä usko juttujen selviävän ensi viikon aikana. Satoja pikkuyrityksiä on jo suljettu, ei ole työntekijöitä. Saudiomistajat ovat laittaneet kahvilansa ja kauppnasa myyntiin... Monet saudimiehet joutuvat tästedes kulkemaan pesemättömissä ja ryppyisissä mekoissa, koska pesulat on kiinni. Toki valkopyykkiä voisi pestä kotonakin, mutta mutta....
Valtion koulut (!) ovat suurissa ongelmissa, koska siivoojia ei enää ole. Kaikki tyyni kadonneet... siis myös valtio on palkaanut duunarinsa pimeiltä markkinoilta. Monet yksityiset koulut ovat joutuneet sulkeman ovensa, koska ei ole enää opettajia. Yksityiskoulujen opettajat ovat usein expatrioottien kotirouva statuksella maassa olevia vaimoja, useimmat yliopistokoulutettuja ja oikeita ammattiopettajia alkuperämaassaan. Mutta eivät voi enää menä töihin, koska aviomies on sponsori.
No eihän tämä kouluongelma kauhiasti haittaa, koska myös koulubussien kuljettajat ovat kadonneet, eli ei lapset pääse kouluun.
Kadunlakaisijat ovat suureksi osaksi myös haihtuneet ilmaan. Lehdessä uutisoitiin suuresti, miten jopa Mekassa on kaikki kadut roskaa täynnä. Totta, kuvan perusteella näky oli kuin jonkin rokkifestarin jälkeisenä aamuna. Kadunlakaisijat olivat jopa lakkoilleet, koska sponsori ei täyttänyt vaateitaan ja maksanut palkkaa. Tässä kohti voisi jo kuvitella, että alkuperäisväestö oppisi laittamaan roskat niille varattuihin pönttöihin...
Vakavan ongelman aiheuttaa vesilaitoksen rekkakuskipula. Jeddassa on edelleen suuria asutusalueita, joilla ei ole kunnallistekniikaa, vaan vesihuolto hoidetaan tankkiautokuljetuksin. Vesirekat vielä kulkevat joten kuten, koska sellaisen ajaminen on oikeestaan aika cool juttu. Mutta kukas nyt paskarekkaa haluaisi kuljettaa, paitsi jostain syystä ilman papereita olevat miehet. Vesilaitoksella on 2300 paskarekkaa, jotka ovat oleet täystyöllistetyjä 24/7 periaatteella. Tällä hetkellä lehtitietojen mukaan vain 110 autoa on ajossa..... saattaa septitankit täyttyä ikävästi, koska puhdasta vettä kuitenkin toimitetaan edes jonkin verran. Ja kun kysyntä on tarjontaa suurempaa, on hyvä sauma nostaa hintoja: paska-auton käynti maksoi aiemmin 120 sr, nyt se 1500 sr. Että älkää kuulkaa valitakko, että sähkön tai veden hinta nousee muutaman prosentin.
Oma juttunsa on se, että suurin osa näistä nyt laittomista työntekijöistä on tilanteessa täysin ilman omaa syytään. He ovat tehneet kaiken ohjeiden mukaan ja toimineet (maksaneet tarpeeksi sponsorille) pykälien mukaan. Paikallistaho sen sijaan ei ole toiminut lain mukaan... vaan kukapa nyt on ensisijainen kärsijä. Toinen ryhmä, joka joutaakin karkoittaa on ne, jotka ovat jääneet tänne pyhiinvaelluksen jälkeen omin lupinensa, he ovat niitä oikeasti laittomia.
Kaikki tämä työvoiman siivous tähtää saudien työllisyystilanteen parantamiseen. Kuningaskunnassa on reilu 600 000 työtöntä, reilu puolet on naisia. Lehtitietojen mukaan suurella osalla näistä työttömistä on sellainen korkeakoulututkinto, joka on sopimaton ruumiillisella työssä työskentelyn....
"A large number of unemployed Saudis have degrees and qualifications that are unsuitable for labor-intensive jobs."
Minulla on oleskelulupa voimassa. Siinä lukee, että olen kotirouva ja aviomieheni Alain on sponsorini. Siis näiltä näkymin olen turvassa. Ja ainakin toistaiseksi saan sukellella sairaanhoitajan pätevyydestäni huolimatta kaikenmaailman ystävieni kanssa:)
Viime viikolla käytiin illalla sukeltamassa ja tavattiin uusi ystävä.

Sammakkokala on dinosauruksen aikalainen, omituinen otus. Se ei juuri liiku, vaan metsästää valitsemallaan paikalla vuosikausia. Silmien välistä sorottaa semmonen ongenvapa, jossa on pieni viehe houkuttimena. Kun joku onneton pieni uimari siitä haukaa, joutuu se salamannopeasti kalan suuhun. Kala on loistava naamioituja, punainen väri ei loista 25 metrin syvyydessä vaan se näyttää korallilta. Olen taatusti ohittanut tämän otuksen useita kertoja, on se nin tavallisella sukellusreitillä. Aina kannattaa sukeltaa, koskaaan ei tiedä mitä löytää.
Eilen satoi, tänään on vaan pilvistä. Siis menen altaalle opettamaan lapsia....
Pukeutukaa kunnolla syysmyrskyihin.

3 vuotta...

.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia  paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti...  mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot  ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.

Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))

Autoilu on vaarallista...

... nyt se on todettu jo ihan sheikkitasolla asti.
Korkea-arvoinen uskonoppinut sheikki Saleh al-Lohaid on uskonnon opiskelussaan tullut johtopäätökseen, että autoilu vaurioittaa naisen lantiota ja munasarjoja ja aiheuttaa kaikenmaailman ongelmia tuleville lapsille. Eihän väittämälle mitään lääketieteellistä todistetta tarvita, riittää kun tiedetään, että ulkomaalaiset (mahdollisesti autoileitten naisten lapset) ovat heikompia astioita kuin paikalliset, autoa ajamattomien saudiäitien lapset.
Pilkunnussija kun olen, mietin paria pikkujuttua tuossa logiikassa. Onkos sitten siinä pelkääjän paikalla istumenen sen terveellisempää lantiolle ja ovarioille? Säteileekö siitä ohjaussysteemistä ja mittareista joitain lantionkääntö juttuja, vai aiheuttaako vasemmalla oleva ikkuna jotain mutaatioita munasoiluissa? Ja sitten se rankka polkimien polkeminen, jarruttaminen sun muu.... Tällä perusteella autossa istuminen yleensä pitäisi kieltää naislta, yhtälailla turvavyötä olisi käytettävä joka jakkaralla. Lentäminen myös lienee tällä perusteella vaarallista tuleville äideille. Pysykööt vaan kotona.
Entäs sitten, kun gynekologi on jo ystävällisesti todennut ultraäänellä munasarjojen olen hyvin rauhalliset.... siis suomeksi sanottuna surkastuneet. Milläs perusteella yli 50-vuotiaat ei sitten saa ajaa autolla? Jos sen ikänen vielä sikiää, ei lopputuloksen laatu ole pelkästään autoilun syytä ja seurausta.
Lisäksi tärkeänä taustatietona jutussa mainittiin, että Saudi-Arabiassa ei myönnetä naisille ajokortteja. Vaan täälläpä ei kortilla ajetaan, vaan ainostaan sukupuolella. Jahka pojan käpälät yltää maasturin polkusimille ja nenä näkyy ratin välistä tuulilasin läpi, on poika kelponen kyyditsemään perheen naisväkeä ostoksille ja muihin tärkeisiin menoihin. Riittää, että perheesä on yksi ajokortti. Tässäkin on pikku ristiriita, kun näitä paikallisia naisia pitää piilotella kotona ja kaapujen alla, koska ovat perheiden arvokkaita jalokiviä... ei aarteita kaikille esitellä. Sitten aarteet kuitenkin lasketaan ulos alamittaisen ajotaidottoman lapsen kanssa tuonne ihan järjettämään liikenteeseen. Höh!
Liikenne on sekava, kuten olen jo aiemmin maininnut. Olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse ajaa, kyllä  tuo säännöttömyys aihettaa niin paljon vaaratilanteita teillä ja kaduilla.
Jeddaa halkoo muutama pohjois-etelä suuntainen valtaväylä, about 6-kaistaisia katuja. Sitten on tietenkin lähes vastaavia, itä-länsi suuntaisia katuja. Aiemmin näiden katujen risteyksissä oli liikennevalot, ilman vihreää aaltoa toki. Kun Kings Roadia ajoi etelästä pohjoiseen, piti pysähtyä noin kilometrin välein näissä punaisissa valoissa.... vihreällä aallollahan ihmiset ajaisivat huimaa ylinopeutta yli risteysten. Jokatapauksessa aiemmin keskinopeus ko kadulla oli 80-100 km/h.
Nyt on liikennevalot vaarallisina poistettu, ja tilalla on vain u-käännöksiä.... Siis kun haluat ylittää em mainitun Kings Roadin ja tulet lännestä, käännyt risteyksessä oikealle eli pohjoiseen. Sitten ajelet joitain kilometerjä ja saavutat kohdan, jossa on aukko tien keskiaidanteessa. Aukko on 2 kaistan levyinen, mutta kadulla on 6 kaistaa, ja toki oikeanpuoleiselta kaistalta pitää päästä suoraan suorittamaan vaadittu u-käännös. Ryhmittyminen täällä on ihan tuntematon käsite. Aikasi siinä sumassa jonoteltuasi, pääset ehkä staasin läpi ja nokka on kohti pohjoista. Sitten vaan palaat lähtökohtaan ja käännyt taas oikealle, ja kas kummaa; olet ylittänyt Kings Roadin. Eikä aikaakaan mennyt kuin 10 minuuttia...
Torstai-iltana palailimme merijalkaväen illanvietosta puolilta öin em valtaväylää pitkin. Keskinopeus maksimissaan 50 km/h, ja jokaisen staasin kohdalla loputon suma.... ja vain 2 peltikolaria nähtiin matkalla....
MOT, autoilu on vaarallista.
Tämä uskonnollisten tahojen lääketieteen ymmärrystä on joskus vähän vaikeaa ymmärtää, johtunee liiasta koulutuksesta. Jokunen aika sitten lääketieteellisessä kongresissa pohdittiin, pitäisikö tyttöjen papilloomavirus rokotuset aloittaa myös kuningaskunnassa. Virus tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä, se on fakta. Mutta kun oikein tohtorismies ilmoitti, ettei moisille rokotuksille ole tarvetta, koska naisilla on kuitenkin vain yksi miessuhde.....kylpä, mitähän niillä miehillä on?
Kelit kuulema viilenee, ottakaa lumikolat hyvissä ajoin esiin. Ja nastarenkaat autoihin... ja kaikki talviturkit kanssa käyttöön.
Minä menen altaaseen, oli 32 asteista aamulla. Nyt lienee lämminnyt auringossa. 3 tuntia lapsia takaa puolikypsän olon, sekä päähän, että roppaan.

Maijat

Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä.  Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:)  Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä.  Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla.  Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))

Kotiin on kiva tulla

Lomalla on yltiömukavaa, mutta mieluusti palasin jo takaisin kotiin. Eihän uudelle lomalle pääse, ennen kuin edellinen on suoritettu. Jokseenkin kaikki etukäteen suunnitellut suoritteet sain valmiiksi loman aikana, siitä hyvä mieli. Harmittavaa sen sijaan on, että olisin mieluusti ollut vähän sosiaalisempi ja tavannut enemmän mukavia ystäviäni, mutta kun... Toivottavasti ensi vuonna saan keskittyä enemmän oikean lomailuun ilman "työvelvoitteita".
Nyt on jo 2 viikkoa kulunut lämpimissä ympyröissä, ja jokseenkin päivittäin olen myös ollut meressä. Siis ei aikaa kotirouvan toimettomaan elämään, en ole edes harkinnut ostoskeskusreissuja tai huvikseen uima-altaalla makoilua. Toisaalta, keksin kyllä yleensä fiksumpaa ajanvietettä, kuin em toiminnot, vaikka sukeltamista olisi vähemmänkin. Sikäli tilanne vähän kismittää, että huimasti menee hyviä ajankohtaisia blogiaiheita ihan hukkaan, kun en ehdi juttuihin tarttua. Enkä aio vastaisuudessakaan yötä myöten blogeja kirjoitella. Vaikka 5 nokiaa myytäisiin tai lähi-itä muuttuisi demilitarisoidukdsi alueeksi yhdessä yössä.
Pyhiinvaellus, hajj on alkamassa ja joukkojen kerääntyminen pelipaikolle on jo alkanut. Itse h-hetki on lokakuun puolenvälin kieppeillä, mutta kiveä saa toki liittoon kuuluvat käydä kiertämässä aiemminkin. Nämä paikalliset suviseurat on valtava turismiorganisaatio, joka työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä majoituksen, ruokinnan, terveydenhuollon yms tarpeellisten palvelujen tiimoilta. Mekassa on majoitustilaa sadoille tuhansille vaeltajille, 6-tähden luksushotelleista joukkueteltoihin. Valtio liisaa vuosittain myös charter lentoyhtiöitä roudaamaan näitä once-in-a-lifetime turisteja, ryhmämatkalaisia Indonesiasta yms Aasiasta.
Jo viime vuonna tapasin keikkaa heittäviä "hajj-pilotteja" sukelluksen merkeissä. Nyt on samat jätkät taas täällä, sukeltaavat aina kun ehtiivät ja tuovat tullessaan myös koulutusta vaativat kaverinsa. Tyypit ovat tottuneet nopeisiin ratkaisuihin ja äkkilähtöihin, joten "päivyystävän kouluttajan" asenteeni sopii heille loistavasti. Käytännössä ohjelmat sovitaan edellisenä iltana, kenellä sattuu olemaan aikaa ja minkälaista kurssia on halu suorittaa... vähintään yhtä kivaa kuin leikkaussalin päivystystyö:)
Tänään on eka päivä reiluun viikkoon ilman sukellusaktiviteetteja. Jatkamma harjoituksia kuitenkin jo huomenna, porukka laskeutuu illalla, insAllah.
Oikeaoppiset ekspatrioottirouvat matkustavat  yleensä lapsineen kotikonnuilleen heti koulujen päätyttyä kesäkuun alussa ja palaavat takaisin syyskuun alussa, koulujen alkuun. Työssäkäyvät miehet viettäävät kesän poikamieselämää parhaansa mukaaan, vaikka eihän täällä baareja ole. Nyt on äidit ja lapset palanneet ja uimaopetus on kovin himoittu aktiviteetti. Hyvähän se lasten on oppia uimaan, mutta kun en missään nimessä halua liota altaassa joka ikinen ilta enimmäkseen arabiaa puhuvien lasten kanssa. Nyt on toista kymmentä mukulaa odottamassa aikataulusuunnitelmiani.... ajattelin muotoilla 5 kerran opetuspaketteja, 2 kertaa viikossa altaassa. Sitten on syytä vähän harjoitella itsekseen, ja palata esim kuukauden pääsä seuraavalle jaksolle. Ei mitään syyskuusta joulukuuhun jatkuvia tapaamisia kello 6....
Totta, sukellusopetus on kivempaa kuin uimaopetus:)
Yhtä kaikki, pääasia on, että puuhaa riittää. Tänään aloitan myös joogan, saapas nähdä kuin jäykäksi jöpökäksi olen kesän aikan muotoutunut.
Vaihdoin suomalaisen puhelimeni amerikkalaiseen jo muutama vuosi sitten, toimii mainiosti.  Ei pitäisi koskaan edes Nokian jäädä semmoseen "eläkevirka uskoon", ettei mukamas tarvitse kehittää mitään uutta. Eihän Suomi enää elä edes metsästä, vaikka niin väitettiin kouluaikaan...  Ymmärtääkseni myös Eksote on muutosten edessä, ei mikään ole enää niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, edes virat eivät ole pyhiä ja pysyviä.
Eteenpäin elävän mieli, sanoi edesmennyt tätini. Ihan hyvä motto.
Puolukka-aika lienee käsissä, kerätkää ihmeessä säilöön ennen kuin thaimaalaiset vie kaiken:)